Sunnuntaina olin töissä hakukokeessa, maalimiehenä AVOimen ja VOIttaja luokkien radoilla. Olipa taas mielenkiintoista! Taisin ihan ääneen sanoakin että kyllä minäkin vielä joskus hakua haluaisin harrastaa .

Päivällä otin Huilla ja Vaulla hieman kosketuskeppiin koskemista, Hui tajusi kyllä äärettömän nopeasti mistä on kyse. Se tökki keppiä minkä ehti ja minä naksuttelin. Vaukin tajusi aina pitkien mietintäsessioiden jälkeen mitä siltä odotin - tosin Vausta näkee sen että en ole sillä aikanaan niin paljon treenannut tarjoamisen kautta että sen oma-aloitteisuus ei ole ihan huippuluokkaa - toisin kun Huin mikä tarjoaa salaman nopeasti kaiken mahdollisen läpi .

Iltasella raahauduin Nokian hallille, ohjelmassa oli eka reenikerta Huin agilityn alkeiskurssilla. Täytyy sanoa että jos Vau menee lujaa alikiidossa, niin Hui menee valon nopeudella. Ja mitä tulee totisuuteen - herra oli kuin viulunkieli, heti jos ei ymmärtänyt mitä pyydetään meni ääntelyksi ja puremisen yrittämiseksi. Mutta myönnettävä on että on se aika vinkeä paketti ja olisi varmaan aika huippu agilityssä jos sen jaksaisi ja haluaisi kouluttaa pidemmälle. Sunnuntaina kuitenkin treenattiin hyppyä minikorkeudella, keppejä sekä putkea. Kouluttajamme Johanna nauroi että kaiken minkä Hui tekee - se tekee älyttömän nopeasti, ja tosissaan - niin tosissaan.. Lähdöissä - tai esteen taakse jätöissä kiinnitin huomiota heti asentoon - ja varastamiseen, ts. istua piti ja sieltä ei ilman lupaa lähdetä. Hui kyllä jo nyt ekalla kerralla esitti taitojaan siinä miten hypyn takana voi "istua" pyrstö pystyssä ja täysin pingoittuneena säntäämään eteenpäin. Oli hauska ehtoo, vaikkakin väsytti ihan hurjasti kun hallille piti lähteä - ens su uusiksi!

Tänään on sitten totinen päivä sikäli, että Hui käy läpivalaisussa.. Ts. herra kuvataan kuonosta hännänpäähän, pitäkääpä peukkuja että mitään ikäviä yllätyksiä ei herran luustosta löydy!