tiistai, 13. toukokuu 2014

Tottista ja jälkeä.

Viime vkolla reenattiin keskiviikkona Annen ja Hannan kanssa Haavistolla tottista. Hui sai hieman tehdä Veikan häiriöparina PK tottista ja ihan kivasti tekikin. Reenien päätteeksi vielä eteenmeno pallolle.

Hikka teki seuraamista, mitä vähän videoitiinkin (löytyy facesta). Sen lisäksi noutoa - missä ensin vauhdittaen ja toinen perusnoutona - tässä nähtävissä selkeästi hitaampi palautus. Ei jotenkin keskity täysillä paluussa, vaan ehtii tiirailla vaikka mitä asioita siinä matkalla. Nyt tarvitsisi saada motivaatio palautukseen niin kovaksi että tuo kapulan lujaa takaisin.

Luoksetulo käskyttäen, missä taas piti muistuttaa että "käsky" sanalla ei vielä lähdetä minnekkään. Vauhti ja paikka ok.

Jäävät myös, istuminen tosi hyvin - maahanmenossa osaa paremminkin, palkkauksen kanssa oltava tarkkana.

Lopuksi vielä Annen kanssa paikallaolot, ensin istuminen ja sitten makuu - molemmat hyvin! Näitä lisää!

Kotipihassa ollaan tottisteltu melkein päivittäin - onni on oma "kenttä". Tokojutuissa pitää miettiä miten edetä, jotenkin ALO luokan koe nyt nostaa päätään ajatuksissa. Ehkä syksyllä? Hikka on ottanut myös PK hyppyä, eilen korkattiin 95cm korkeus. Myös ammuttu on.

Sunnuntaina tein Hikalle jäljen kotimetsiin. N. 300m, keppi, pallo, keppi ja pallo. Eka keppi hyvin, jotenkin se palkkaus on hankalaa kun tuntuu että Hikka ei palkkaannu? Eka pallo nousi hyvin, sillä hetken leikit. Toisen kepin haistoi ja pysähtyi, mutta meinasi jatkaa matkaa - tästä pyysin ihastelemaan takaisin keppiä.. Tiedä sitten mitä se siitä tuumii? Onneksi on Jämin leiri ens vkonloppuna :) Vika pallo ylös hyvin, ja sillä hyvät leikit.

maanantai, 5. toukokuu 2014

Pihatreeniä

Tänään pihassa tottisreenilöt. Hikka teki kaksi settiä. Ekassa seuraamista eri mittaisia matkoja, palkaten vaihdellen lelulla ja namilla. Hikan seuraaminen tuntuu niin hyvältä kun se ei paina (vielä) yhtään! Siinä kun sen saisi pidettyä. Seuraamisen lisäksi jääviä peruuttamalla ja liikkeenomaisesti. Tokassa setissä ensin noutokapulan nostoja ja niistä vapauttaen eri matkoilta leluun, Hikka oli kovin tohkeissaan. Yksi nouto hetsaten ja palan matkaa peruuttaen - tuli tosi lujaa loppuun saakka! Ehkä saan tämän joskus pelittämään :) Treenin loppuun esineen nostoja, Hikka hoksasi sen tosi nopeasti - pieni pätevä miehenalku.

Hui teki seuraamista. Sen reenaaminen on haastavaa kun Hikka on lähettyvillä, ottaa niin paljon painetta jos joudun komentamaan Hikkaa - tai esim palauttamaan sen mammimaan. Petrasi kuitenkin tekemistään. Otettiin myös jäävät ja yksi hyppy.

maanantai, 5. toukokuu 2014

Leirielämää

Paljon on treenattu, ja PK kausikin korkattu - josko taas yrittäisi aktivoitua tämän blogin suhteen niin jäisi treeneistä merkinnät ylös itsellekin.

Perjantaina treenailtiin Hikan kanssa pikaisesti tottista omassa pihassa ennen leirille lähtöä. Seuraamista, Atte ampui. Hikka ei reagoi ampumiseen niin mitenkään mikä on tietysti positiivista. Sitä pitää nyt vaan tehdä muuallakin kuin kotipihassa, pari vkoa sitten onneksi ammuttiin NPKH:n majalla. Hikka teki myös PK hyppyä, torstaina Hikalla oli Mutalan kentällä vähän rimakauhua kun esteen treenaamisesta on hyvä tovi aikaa. Perjantaina hypyt sujuivat hyvin - maksimikorkeus taisi olla 70cm. Nyt pikku hiljaa nostetaan korkeutta ja rohkeustasoa. Otin perjantaina myös Huilla hypyn lämmittelyn jälkeen, hienosti hyppäsi. Hui oli Kirsin käsittelyssä viimeksi vähän jumissa - joten nyt on tarkoituksena taas teiden suodessa aloitella ravilenkit.

Perjantaina ajelin illaksi Inkooseen HPH:n leirille, minne olin lupautunut jälkikouluttajaksi. Hui ja Hikka olivat tietysti matkassa mukana. Olin todella iloinen kuinka lungisti ja reippaasti Hikka leireili. Sehän on nyt jonkun verran taipuvainen mouhoamaan vieraille koirille - mutta leirillä se oli pääsääntöisesti hiljaa ja makoili vain huoneen lattialla huoneessa ollessaan.

Lauantaina siirryttiin kukonlaulun aikaan metsään, missä reenattiin 8 koirakkoa ennen lounastaukoa. Hikalle tehtiin maalimiesjälki, noin 250m - missä pallo + keppi + maalimies. Jälki kulki harjanteen päällä. Harjanteen alla oli juuri hiljattain ajettu erään hoffin jälki ja epäilen että sen jäljen perässä kulkeneen ihmislauman haju leijaili ilmassa - sillä Hikka haisteli ilmavainulla siihen suuntaan eräänkin kerran. Selvisi jäljestä aina kepille asti, jonka jälkeen jatkoi päättäväisesti matkaa yli kulman ja pyrki aivan väärään suuntaan. Aikani annoin sen yrittää ja sitten lopetettiin treeni siihen. Ekaan palloon Hikka reagoi ihan ilahtuneena. Kepin se nosti suuhunsa ja vaihdoin sen palloleikkiin. Leikkii kyllä, mutta vähän siinä on sellainen jännä vivahde että en tiedä palkkaantuuko kovin hyvin - ja ymmärtääkö että se on se palkka siitä kepistä.. Huille tehtiin n.700 metriä pitkä jälki 3 kepillä. Jana syvällä ja lähtö oikealle. Koko jälki oli kyllä niin priima ja Hui niin taitava! Se motivaatio ja määrätietoisuus mikä sillä on - sen saman sykkeen kun saisin Hikalle joku päivä niin olisin todella iloinen.

Lounaan jälkeen palattiin metsään. Korjaussarjat tehtiin kaikkinensa neljälle koirakolle, joista Hikka siis yksi. Hikan jälki oli noin 250 metriä, ja siellä yksi isompi keppi + loppupallo. Hikka oli oikein pätevä. Se ei jäljestä niin suurella motivaatiolla saati keskity niin fanaattisesti kuin Hui - mutta sitä tässä nyt yritän sille kuitenkin rakentaa pala palalta. Iltareeneissä reenattiin myös esineet. Tehtiin ruutu ihan mittanauhalla mitaten, ja aika moni sitä sitten päivittelikin että ompa se 50 x 50m iso alue. Ruutu oli kallioisella vähän hankalakulkuisella maastoalueella ja ylämäkeen. Hui oli jälleen tosi pätevä, nosti kolme esinettä alle kolmessa minuutissa. Se olisi kyllä nyt tosi hyvässä iskussa SM:iin! Mutta eiköhän me kesän aikana kehitetä jotain haasteita :D Hiksu otti kaksi esinettä niin että appari vei ne hetsaten. Hienot löydöt ja nostot - palkkaus vauhdista. Nyt pitääkin alkaa työstämään esineiden luovutuksia ihan pihareeninä. Lauantaina pitkän treenipäivän päätteeksi pojat pääsivät viehkeän Jade tyttösen kanssa juoksentelemaan - Jade on suursnautserinarttu ja varsin pätevä jälkikoiran alku, mistä toivottavasti emäntineen kuullaan vielä!

Sunnuntaina taas aamusella suunnattiin metsään. Huisku sai reenata jälkin vanhetessa pienen esineen etsintää, eli tarkkuusruutua. Varsin pätevästi se senkin teki, miten se voi muistaa koko asian kun sitä on reenattu viimeksi joskus kaksi vuotta sitten?? Hikka pääsi jäljelle, tällä kertaa n.400m - missä keppi, pallo, keppi ja pallo. Hikka oli yhtä kulmaa ja siinä tapahtunutta pyörimistä lukuunottamatta tosi taitava. Ekan kepin sen nosti hyvin, mistä pallopalkkaus. Leikki ihan hyvin, ja jatkoi matkaa hyvin. Pallo nousi hyvin myös. Toinen keppi jäi kulmasekoilun takia nostamatta, mutta loppupallolle matka jatkui päättäväisesti ja Hikka leikki tosi innostuneena. Hikan leikki pallolla on pitkälti sitä, että se tuo sen mulle heitettäväksi / reviteltäväksi ja kun se sen siitä saa se tuulettaa hehtaarin mittasella alueella edes takaisin mätkien itseään sillä pallolla. Mutta kai se on pääasia että palkkaantuu? Kaikkinensa ihan onnistunut leirivkonloppu! Kiitos HPH:lle!

tiistai, 1. lokakuu 2013

On me reenattu.

Blogi vain on viettänyt hiljaiseloa. Huilla on ollut ohjelmistossa jälkeä ja tokoa. Jäljellä näkyy reenitauko - lähinnä liian kovana vauhtina, mistä sitten seuraa huolimattomuutta. Liikaa intoa ja vähän vähemmän järkeä. Huin on ajanut SM:ien jälkeen vajaa 10 jälkeä ja toivon mukaan tässä vielä syksyä riittää reenailtavaksi. Huille treenin painopiste on kepeissä ja janatyöskentelyssä. Alkukauden ja keskikesän hienot janasuoritukset ovat vaihtuneet jälleen takajälkiin. Tokossa nyt ei sen kummempia suunnitelmia, ylläpidetään mitä osataan ja katsellaan jos saataisiin joitakin tokoliikkeitä hieman varmemmiksi.

Hikka on tehnyt paaaljon jälkiä, ja tietysti leikkinyt ja tokotellut. Jälkien osalta yritetään tehdä mahdollisimman paljon metsään jälkiä ja opetella erilaisia pohjia. Viime vkonloppuna Jämillä Hikka teki ensimmäisen harhareenin sekä tienylityksiä. Pätevä pieni mies! Tokotuksissa leikitään ja haetaan asennetta. Namin kanssa tekniikkaa, jääviä sekä seuraamista.

maanantai, 12. elokuu 2013

SM-5

Noniin, nyt on PK SM:t kisattu. Ei päästy mitalikantaan tänäkään vuonna, vaikka jo läheltä liippasikin. Viisi parasta koirakkoa viiden pisteen sisään, oli tiukka kisa. Superisti onnea Heidille ja Fanille sekä Katjalle ja Zenille kulta- ja hopeamitalista!! ..sekä erityisen paljon onnea Kaarinalle ja Hiskille haun hopeamitalista, vähänkö hienoa!!

Perjantaina kisat alkoivat ilmoittautumisella, eläinlääkärin tarkistuksella sekä kenttään tutustumisilla. Hui oli viimeinen kenttään tutustuja omalla kentällään, klo 19.40. Viiden minuutin reenin käytin tehokkaasti ja se meni hyvin. Hui tuntui tosi kivalta. Otin sen eteenmenonkin, mikä oli hyvä juttu - empi nimittäin vähän lähdössä - mitä ei sitten tehnyt lauantaina.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä ei paljon nukuttanut. Jännitin ihan hölmön paljon tottiksia, mikä kyllä sitten jälleen kerran helpotti kohden sitä itse suorittamaan pääsemistä. Jotenkin se odottaminen on vaan niin kauheaa. Neljän ensimmäisen parin arvosteluissa (kenttä 3., tuomarit Alanen ja Kansikas) kävi selväksi että arvostelulinja on tiukka. Huomattavasti tiukempi kuin toisen jälkikentän koirakoilla, missä tuomareina Santikko ja Laajajärvi. Hetken aikaa olin sitä mieltä että me ei saada edes 70 pistettä näiltä nipotuksilta, mutta sitten mieliala muuttui miltei kiukuksi ja päätin että nyt mennään ja näytetään :) Ja hyvinhän se meni, yhtä isoa ja kallista virhettä lukuunottamatta. Ei mulla ole mitään käsityksiä arvosanoista, erittäin hyvää siellä tuli ja muutama erinomainenkin (ainakin eteenmeno + paikallaolo). Iso virhe sattui sitten A noudossa. Olin siinä luulossa että heitto oli hyvä, eikä se kapula kai pahasti vinossa ollutkaan - mutta inasen hyppyyn päin vinossa kuitenkin. Hui oli kai ensin miettinyt tulevansa takaisin hypyn kautta, mutta päätyi tulemaan sitten välistä. Aika paska fiilis iski kyllä heti, ja jos nyt jossittelee niin siinä meni mitali minkä takajälki sitten vielä sinetöi. Mutta jossitella nyt voi kaikki. Kokonaispisteet tottiksesta isolla pettymyksellä vaivaiset 86p.

Sunnuntaina maastoon lähdettiin 7.5p erolla kärjestä ja kaikki oli tietysti mahdollista. Olin superiloinen siitä että arvoin itseni Santikon jana-arvosteluryhmään. Oli taas mittavaa hajontaa tuomarien arvosteluissa, mikä oli jopa ihan käsittämätöntä joidenkin kilpailijoiden osalta.. Huille arvoin jäljen numero 3, ja koska 2 jälki joutui varajäljelle niin päästiin Huin kanssa suhteellisen nopeasti hommiin. Jana oli tosi selkeällä paikalla. En juurikaan jännittänyt ja Karin rentous tarttui kun se jutteli mukavia ;) Hui lähti voimakkaasti janalla, hyvällä laukalla ja eteni lopulta melkein loppumerkille saakka ennenkuin reagoi mihinkään. Inasen jo ehdin jopa säikähtää että mitä ihmettä. Hui tarkasti ensin jälkeä vasempaan ja päätti sitten lähteä kuitenkin oikealle. Kari päästi meidät muutaman metrin janalta ja juuri kun melkein ehdin iloita hyvästä janasuorituksesta huusi meidät takaisin janalle. ARGH! Laskin että tällä kaudella Huin jäljennostoprosentti (oikein) on 83%, eli suhteellisen korkea - niin miksi sen takajäljen pitää aina sattua arvokisaan? No, ei jääty sitä sitten siihen miettimään vaan matka jatkui normi vauhdilla jäljestäen. Jäljestykseen olen tosi tyytyväinen, oli tarkkana kulmissa ja nosti ITSE kaikki kepit. Ainakin eka keppi oli tallattu päälle, näin sen ihan itse kun menin lopulta katsomaan mitä Hui oikein touhuaa häntä vispaten. No, tästä huolimatta kepit nousi hyvin, ja empä olisi niitä löytänytkään jos ne olivat kaikki ikäänkuin piilotettuja. Jäljestykseen meni aikaa noin 23minuuttia, ja jälki oli ehkä hieman vajaamittainen - ainakin siltä se tuntui?

Keppejä oli noussut tosi mukavasti muiltakin, joten taistelu mitaleista oli hyvässä käynnissä. Esineruutu oli hiekkakuopan vieressä metsässä, ja ruutu oli kyllä jopa liian helppo SM ruuduksi. Toisaalta olisi toivunut haasteellista ruutua, olisipa tullut ehkä enemmän eroja? En siis väitä että me oltaisiin siinä onnistuttu, mutta noin keskimäärin koin että ruutu oli helppo SM kisaruuduksi. Hui teki hienosti töitä ruudussa, aikaa meni 2.32minuuttia ja pisteet ansiosta täydet 30.

Kokonaispisteet nousivat siis 279 pisteeseen, mikä riitti viidenteen sijaan. Heidi ja Fani voittivat 284 pisteellä, Katja hopealla 283.5p ja 3-4 sijat 280 pisteellä.

Kokonaisuutena olen tosi iloinen Huin suorituksesta, se teki hyvin töitä ja nuo kaksi virhettä nyt vaan maksoivat liikaa. Viikonlopun parhaat voitti!! Me jatketaan harjoituksia.

  • FIN TVA FIN KVA SM5-13 SM3-11 JK3 BH Tending Live Wire

    I. N&S TVA Gjeting Gp Lucky,
    E.Pohj TVA HK3 PPR1 Tending Gazelle.
    Kasvattaja Riitta Jantunen-Korri, Pekka Korri. Kennel Tending.


    Hui on sukupuoleltaan uros. s.29.2.2008. Huin kanssa olisi tarkoituksena suuntautua PK-jäljelle sekä tokoon.
  • Tending Thunderbolt

    I. DK TVA LP1 LP2 LP3 Theo,
    E. FI KVA FI TVA JK3 BH Tending Luminary.
    Kasvattaja Riitta Jantunen-Korri, Pekka Korri. Kennel Tending.


    Hikka on sukupuoleltaan uros. s.9.5.2013. Hikan kanssa olisi tarkoituksena suuntautua PK-jäljelle sekä tokoon.
  • Tulevaa

    16-18.5. Tending leiri Jämillä


    8.6. PAJÄ3 Mustosen muistokoe, Kyröskoski


    28.6. PAJÄ3 Rotumestaruus

  • FIN AVA JK2 BH Nallehukan Vau

    Muistoissa:


    I.JV-99 N MVA FIN MVA S MVA FIN TVA Dubion Wroom, E.FIN MVA JK2 BH Nallehukan Taika. Kasvattaja Arja Helminen / Nallehukan kennel.


    Vau oli rodultaan Belgianpaimenkoira Groenendael, ja sukupuoleltaan narttu. 26.3.2003 - 2.5.2011


    Vau oli luonteeltaan erittäin vilkas ja säpäkkä narttu. Se oli kiihkeä ja sopikin aivan mainiosti harrastuskoiraksi ja eritoten agilityyn.


  • Osku

    Muistoissa:


    Osku oli rakkauden hedelmä Ikaalisista, jonka rotuisuudesta ei ole muuta tietoa kuin että isä on puhdas collie. Osku oli syntynyt 10.10.1998 ja oli sukupuoleltaan uros. Oskun kanssa reenattiin aikanaan hakua sekä agilityä, ja agilityssä kisattiin aina maxi3 luokassa asti. Osku vietti eläkepäiviään oloneuvoksena vahtien kaikkia mikä liikkuu ;). Osku jouduttiin lopettamaan 1.2.2012 neurologisten oireiden takia. Pappa eli kunnioitettavat 13 vuotta. Osku oli se ensimmäinen ja sillä oli tärkeä rooli johdattaa minut tämän rakkaan koiraharrastuksen pariin.



     

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot


    Treenielämää koiraperheessä, menossa mukana myös neljä lasta ja aviomies.

  • Tagipilvi