Kesän kohokohta Tending leiri vietettiin taasen Punkalaitumen Hiidenhelmessä. Paljon tuli taas reenattua, osapuiltaan näin:

Keskiviikkona Hiidenhelmeen kerääntyi PK SM:iin lähtijöitä, ja reenipäivä aloitettiin tottiksilla. Hui teki tottiksen Pekan ja Neron parina ja me mentiin ensin paikallaoloon. Se ok. En palkannut tästä kuin kehuilla. Seuraaminen tuntui ihan hyvältä, onhan Hui hieman edessä ja sitä myöden auraa inasen - mutta sille nyt ei ehditä tekemään enää yhtikäs mitään. Täyskäännös ja vauhdinmuutoksetkin ok - henkilöryhmässä ehkä vähän löysä. Siellä pysähtymisestä ja hyvästä kontaktista palkka. Tultiin vielä uudestaan, nyt ok. Istuminen oli hyvä. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan - voi käääk! Korjasin tämän - myös luoksetulo otettiin - se ok. Seisominen jees, palkkaus heti.. Noudoissa otettiin vaan 2kg nouto, en uskaltanut ottaa Hiidenhelmen karmeita telineitä. Loppuun vielä eteenmeno mihin vaihdoin sitten lennossa tavan seuruu käskyn. Hui oli pihalla ja valmisteleva oli vieläkin kamalampi. Onneksi Pian  vinkistä päätin testata tätä käskynvaihtoa jossain muualla kuin SM kisoissa.. 

Reenistä jäi kokonaisuutena ihan jees fiilis, erityisreeniin ennen SM:iä pääsivät juoksusta maahanmeno sekä eteenmenon valmisteleva osuus. Muita sitten vahvistellaan ja hiotaan muuten vaan kevyesti.

Tottisten jälkeen lähdettiin maastoon. Pekka oli innoissaan kun sai ohjeeksi Huin jäljelle tehdä sellaisen jäljen jotta Hui tai ohjaaja menisi halpaan. Huin jälki oli mitaltaan n.900 metriä, ikää 2 tuntia, keppejä neljä. http://www.sports-tracker.com/#/workout/hatoivan/1tp9dhr4amlgk27j Jekkuna ohjaajalle Pekka oli tallannut jälkeä hyvän pätkän polkua pitkin mikä oli täynnä hirven sorkkien jälkiä. Jekkuna Huille oli mm. kulma heti ojanylityksen jälkeen, kulma heti kepin jälkeen sekä ns. paluuperä - Pekka oli käynyt tiellä ja tuli samaa reittiä takaisin ja jatkoi jälkeä tästä kohden eteenpäin. Jälki oli tosi nappisuoritus, jana siisti - kaikki kepit nousi eikä me kumpikaan menty Pekan jekkuihin. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon että jokaisessa Pekan laittamassa kepissä oli erikseen tsemppiviesti. Aika hauskaa!

Onnistuneen jäljen jälkeen lähdettiin esineruutuilemaan. Ruutureenin olosuhteet olivat aika hankalat koska ilma ei liikkunut yhtikäs mihinkään, ilmankosteus ja painostavuus olivat aivan järkyttävät. Huilla oli ruudussa kolme esinettä. Ensimmäisen nostoon meni tovi aikaa, mutta sen jälkeen kaksi muuta nousivat nopeasti. Päätin lopettaa siihen. Olin tyytyväinen Huin maastosuorituksiin, kelpo virkamies!

Keskiviikkona iltasella otettiin vielä Hannojen ja Sirken kanssa hieman tokotusta. Sirkeltä hyvä vinkki maahanmenoon niin että ensin annetaan normiäänellä normikäsky maahan ja heti perään tiukka komennus MAAHAN! sekä lisäksi mahdollinen uhka kropalla - tyyliin "sun pitäisi jo olla maassa!!". Tämä tuntui tosi toimivalta. Olen tehnyt maahanmenoreeniä nyt niin että olen antanut heti kroppa-avun ja tiukan käskyn ja nyt kun keskiviikko aamupäivän reenissä annoinkin pelkästään normikäskyn niin Hui ei reagoinut siihen oikein vaan jäi seisomaan. Lisäksi päätin vaihtaa eteenmenon valmistelevan käskyn käskyksi "Pil", ei tule sitten ainakaan tuomareilta sanomista että käsky on eri kuin perusseuraa käsky. Tästä kun oli muistaakseni Kaarinaa peloteltu ihan sillä tasolla että voidaan hylätä vaikka koko suoritus! Hyvää reeniä myös tässä, kontaktin vaatimista ja siitä vapautusta makupalalle - ns. vietin vaihtoja sieltä kyttäyskoomasta sitten.. öö.. johonkin muuhun.

Torstai aamupäivällä osallistuttiin Ansun tokokoulutukseen. Meillä Huin kanssa ohjelmassa ruutu. Näytin ensin missä vika ja sinnehän se Huisku muistaakseni paineli yli ruudun. Ongelmana tässä tuntuu olevan ehkä se että Huita ei ihan kauhean paljon kiinnosta (ei ole vaadittu) että meneekö se heti sinne oikeaan paikkaan vai vasta viidennellä käskyllä. Ansulta vinkiksi tähänkin vaatimista, ts. jos Hui huitelee yli - se käydään viemässä nätisti oikeaan paikkaan ja vasta kun se osaa mennä oikein heti ensin se palkataan. Reeniin lisäksi kaavojen rikkomista, ts. paikanhakua mitä ihmeellisimmistä paikoista - ei aina samasta asetelmasta.

Torstaina aamupäivällä otin pienet tokotukset myös nurtsilla omin päin. Reenattiin maahanmenoa sekä eteenmenoa. Ansun koulutuksen loppuun myös paikallaolot. Hiihtävä liikkuri oli yllättävän vaikea, Hui ei tippunut ekalla käskyllä maahan. Uusinnalla ja pienellä jalka-avulla ok. Miten mä unohdan tuon jalka-avunkin joka kerta..

Torstaina iltasella otettiin taas pienet reenit. Koulutin jälkeä torstai-illan, joten maastoja Hui ei reenannut ollenkaan. Tokossa otettiin Sirken ja Marin avustamana tunnaria. Näytin miten Hui tekee ja Sirke oli sitä mieltä että yksi syy Huin tunnariongelmiin voisi olla liian matala vire ja tehtävän helppous. Sirke oli sitä mieltä että Hui meni kapuloille diipadaapailu asenteella, se kerkesi matkalla vilkaista Sirkeä ja meni kapuloiden ylikin ennenkuin vaivautui aloittamaan haistelun. Haisteli ihan suht ok ja toi omansa ravilla takaisin. Sovittiin että tehdään yksi tunnari niin että hetsaan Huita tempuilla ja lelulla ja lähetän sen sen jälkeen lennosta tunnarille. Näin tehtiin ja Hui meni lujaa tunnareille ja haisteli nopeasti mutta nätisti ja nappasi omansa varman oloisena. Jes, voisiko tässä olla yksi vaihtoehto liikkeen korjaamiseen ja vahvistamiseen?

Perjantaipäivän reenit aloitettiin tunnarilla Ansun ryhmässä. Näytettiin taas miten homma sujuu. Hui teki ihan suht ok:n tunnarin. Ei klähmintää tms. Päätettiin tehdä toinen, missä paljon kapuloita. Tässä se Huin ongelma tulikin sitten hyvin esiin, eli ei riitä hermo - luotto - tms. - kun oma ei tullut vastaan pikaisen haistelun jälkeen Hui alkoi klähmiä kapuloita ja toi lopulta pari väärää kunnes peli puhallettiin poikki - en nyt muista edes että toiko se sieltä lopulta oman..? Hetken pohdintojen jälkeen päädyttiin tekemään niin että laitettiin kapuloita pitkään riviin pitkälle välille toisistaan ja sain ohjeeksi kieltää jos Hui ottaa väärän kapulan suuhunsa - edes klähmäsee väärää kapulaa. Tätä tehtiin muutamiakin toistoja. Ja Hui klähmi ja minä olin hidas. Sain itse petrattua ja komensin aika tiukastikin Huita väärän kapulan klähminnästä. Tämä johti siihen että Hui ei halunnut mennä lähelle koko kapularivistöä vaan se väisteliä tehtävää pakenemalla milloin kenenkin selän taakse. Ärsyttävää! Ei saatu tilannetta oikein aukeamaan, eihän haistelemaan voi pakottaa.. N.40 minsan reenin jälkeen päädyttiin ottamaan pari pelkän oman etsintää mitkä sujuivat hyvin ja mistä palkkasin reilusti lelulla. Hui vapautui näistä hyvin! Sovittiin että iltasella maastojen ja palkintojen jakojen jälkeen otetaan vielä uusi tunnarireeni.

Perjantaina reenattiin Pekan ipryhmässä jälkeä. Hanna teki Huille jäljen, missä janan suuntaa en tiennyt, pituutta oli noin 700 metriä. Keppejä oli kolme. Jujuina tässä jäljellä oli marjastaja harha Mari, mikä oli kävellyt jäljen yli ja pölisi metsässä muutaman kymmenen metrin päässä jäljestä. Jäljen lopussa oli puolestaan Riikka, NOM tyylisesti vastaanottamassa keppejä. Hui oli jälleen tosi pätevä. Jana oli superhieno, pieni tarkistus takajälkeä ja varmasti kääntyi oikeaan suuntaan eli oikealle. Jäljestys oli perushuita, motivoitunutta ja kepit nousi hyvin. Marjastajan kohdalla Hui seisoi hetken häntä tötteröllä, mutta sitten itsenäisesti jatkoi matkaansa ja nosti pian jäljen toisen kepin. Lopussa Hui bongasi Riikan, heilutti tälle hetken häntäänsä ja sen jälkeen nappasi silminnähden äimistyneenä viimeisen kepin mikä oli NOM tyyliin lähes halkokategoriaan kuuluva. Hyvät leikit kepillä palkaksi. Olimpa taas tyytyväinen Huiskuun!

Perjantaina reenattiin myös esineruutu. Tehtiin Riikan avustuksella sellainen reeni, missä eka esine jätettiin oikeaan takakulmaan Huin nähden ja esineellä vielä hieman hetsattiin. Tämä esine nousi hyvin. Keskiesineellä tehtiin niin että Hui näki kun Riikka käveli ruudusta pois. Myös tämä esine nousi suht kivasti. Viimeinen esine vasemmassa etukulmassa, tosin noin kymmenen metriä etulinjasta. Hui kiiti siitä yli mitään haistelematta ja tovin etsi sitä perältä kunnes siirtyi eteen ja nappasi esineen. On ne etuesineet meille vaikeita, voi venäjä..

Perjantainakin otettiin iltatokotukset, meillä siellä työn alla tunnari. Tehtiin niin että ensin Hui haki pelkän oman - mistä vauhdista palkkaus lelulle. Tästä lähetin sen suorilta tunnarille, missä se haisteli nyt nätisti ja lähti hyvin tuomaan omaansa luovutukseen. Hienoa, tämä toivon mukaan kristalloisi Huille mitä sen pitää tehdä - ts etsiä nopeasti oma, olemalla klähmimättä vääriä kapuloita. Tunnarin lisäksi otettiin Huin kanssa luoksetuloreeni niin että Huille huudettiin häiriökäskyjä - eteen, maahan tms. Hui reagoi ekalla kerralla näihin häiriökäskyihin lähinnä väistämällä pois päin käskyjen huutelijoista. Vauhti ei juurikan hiljentynyt, mutta pientä banaania siihen luoksetuloon pukkasi. Toistolla jo huomattavasti parempi. Otin vielä kolmannen niin että ei ollut mitään häiriötä.

Lauantaina ei reenattu mitään koska mun piti lähteä serkkuni häihin kesken kaiken. Hui jäi Tainan hoitoon leirille, iso kiitos siitä Taina!!

Sunnuntaina porhalsin takaisin leirille ja osallistuin Huin kanssa Kompan Ullan jälkiryhmään. Huille päätettiin tehdä vaativa jälki, missä neljä keppiä, tienylitys niin että jälki ei mennytkään suoraan tien yli vaan jatkui tienreunaa n.30 metriä ennen kuin puikkasi takaisin metsään. Jälki sport trackkerissa: http://www.sports-tracker.com/#/workout/hatoivan/acp37b6sh5voq3tt

Taina oli sanonut Ullalle että jälki on alussa hieman rytöinen, mutta Ulla nauroi jäljen jälkeen että ei hän ollut ymmärtänyt että jälki on ensimmäiset 900 metriä täysin rytöinen.. Hui otti jäljellä takajäljen, pyysin sitä olemaan tarkkana ja se kääntyi oikeaan suuntaan, voi morjes tätä takajälkeä. Toivottavasti se oli nyt tässä, sillä Hui on ollut niin pätevä nyt janalla että ei kaivata mitään häslinkiä takaisin siihen. Hui jäljesti tyypilliseen tapaansa, lujaa ja motivoituneesti. Mun käsivarret on ihan naarmaleilla kun rymysin siellä pöpelikössä Huin perässä. Tuli ihan Kemi mieleen. Alkupätkälle jäi 2 keppiä, mikä tietysti itseä jäi hieman kaivelemaan.. Hui nosti siis 900 metrin jäljestyksen jälkeen ensimmäisen kepin. Ullan mukaan Hui on älyttömän sitkeä koira, aika mukava juttu. Kolmoskepin jälkeen rämmittiin hakkuaukean yli tienylitykseen mistä Hui selvisi kuin vettä vaan. Tienylityksen jälkeen tultiin hakkuuaukealle, mikä oli aika karsea. Kuivunutta turvetta ja kauheasti kuivunutta puuta - kulkeminen oli ihan älyvaikeaa. Hui päätyi ojan pohjalle makoilemaan ja joi siellä nautinnollisen näköisenä. Hetken siellä huilittuaan se teki parit tarkistusympyrät ja päätyi takaisin metsään, missä siinä metsäntaitteessa vielä päätti tehdä yhden vauhtivoltin ennen kuin palasi takaisin normi jäljestysrytmiin. Siitä ei mentykään kuin tovi, kun tuli terävä kulma ja viimeinen keppi heti kohta sen jälkeen. Huuh, olimpa puhki niin minä kuin Ulla, Pekka ja Marjaana mitkä kaikki kipitimme Huin perässä kuin viimeistä päivää. Hui sai kouluttajalta (ja kasvattajalta) hyvää palautetta, alkupätkän kepit sovittiin jäävän työtapaturmaksi, sillä metsä oli todellista viidakkoa. Toki se voi sitä olla kisoissakin, mutta Kemissäkin se nähtiin että nappiin pitää mennä että kaikki kepit sieltä nousee - ts. pitää olla tuuria että sattuu kiertämään puut juuri oikealta puolelta..

Ennen SM:iä reenataan maastoa vielä pari kertaa. Keskiviikkona olisi tarkoitus ottaa suht helppo jälki niin että vahvistetaan keppejä. Kepeiksi isommat hyvin hajustetut kepit. Sunnuntai iltana vielä toinen jälki, milloin reenin teemana sama - vahvistetaan keppejä. Lisäksi ajattelin leikittää paljon pihassa kepeillä ja vahvistaa niitä sitä kautta. Samoilla maastoreenikerroilla otetaan vielä esineruutua, mietin että otetaan pentumaisesti niin että hetsataan esineille. En halua enää mitään vaikeutta, nyt haetaan onnistumisia ja hyvää fiilistä. Ja yritetään olla vaipumatta paniikkiin!

Sunnuntaina otin vielä leirikeskuksella tunnari reenin Satun kanssa. Ensin piilotettiin oma, minkä Hui haki hyvin. Tästä vauhtipalkka ja suoraan lähetys tunnareille. Hui klähmäisi heti väärää kapulaa. Sanoin nätisti että ei käy ja laitoin mammimaan. Uusi lähetys ja Hui hiippaili keinun taakse piiloon. On se herkkä tässä lajissa! Tehtiin niin että Satu anoin oman mulle vielä uudelleen hajustukseen ja laitettiin se takaisin tunnarikasaan suurin elkein. Tästä sitten uudelleen lähetys. Hui meni tunnarin viereen istumaan ja näytti hetken siltä että se ei pysty tekemään mitään. Itse katselin taivaalle ja odotin.. Hetken tuumailtuaan Hui päätti jatkaa hommia. Haisteli _nätisti_ vääriä ja nappasi varman oloisena omansa ja toi luovutkseen. JEEEE!! Hyvä reeni oli tämä ja näin aion nyt jatkaa eteenpäin. Kiitos Satu!

Kiitos ihan kaikille leiriseurasta ja reeniavusta, vinkeistä ja tsempityksestä kohti SM:iä ja NOM:eja! Ihanaa kun on valtava tuki takana, tietää kenen puoleen kääntyä ongelmassa kuin ongelmassa!! Paras tsempitys tuli tänään viestinä kasvattajalta: ..."meni kisat miten vaan, muista että Hui on yksi parhaista" Olen otettu!