Eilen sunnuntaina reenattiin Vaiviassa. Hannan kanssa tallattiin jäljet pojille vanhenemaan, joiden vanhetessa otettiin tottisreenit Vaivian kentällä - missä treffattiin Taina ja Lallikin . Hui oli ihan hyvän tuntuinen, ei niin hyvä kuin lauantaina Mutalassa mutta olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Otin eri mittaisia pätkiä seuraamista tarjoamisen kautta, luoksetulon sekä telineet - ihan ok pelitti!

Tottisten jälkeen sitten jäljelle. Veetin ja Veikan jäljestettyä vuoroon Hui. Huh, että oli vaikeeta. Janalla ensin jotain sekoilua ja sitten vielä takajälki. Jälki oli janalta lähdettäessä suht lähellä lenkkipolkua ja meni sen viertä ensimmäiset n. 250 metriä. Hui surffasi ja sääti ja aina välillä meni lenkkipolulle ja yritti siitä ylikin.. Annoin sen säätää kunnes sitten näin mitä sillä oli mielessä jäljen ajon ohessa - herra nuoli siellä jotain pissoja haltioituneena aina välillä ja säntäsi sitten taas takaisin jäljelle. Mrr! Huomautin nätisti että jos voisit hoitaa naisasiasi myöhemmin ja josko nyt jatkettais jäljestystä.. .  Eka keppi nousi tältä naisentuoksu suoralta hyvin. Pitkän suoran päässä oli kulma sellaisessa kuopassa missä oli ainakin sata keskenkasvuista kuusta. Ehdin niitä siinä laskea kun Hui pyöri, pyöri, pyöri ja PYÖRI siinä kulmassa ainakin 10 minsaa vetäen mut triljoona kertaa sen kuusipöheikön läpi. Vihdoin se sai jäljestä tolkkua ja jatkoi oikeaan suuntaan minkä jälkeen melkein heti nousi keppi - hyvä työvoitto siis! Sitten jatkettiin ja polunylityksessä taas herra herpaantui ilmeisesti naisasioihin - sillä alkoi aivan pokkana jatkaa jäljestystä polulla. Ajattelin että mennään perässä sitten, ei tosin päästy kovin pitkälle kun herra jopa hieman nolona kääntyi ja paikallisti hyvin jäljen - tehdäkseen saman ihmeellisen kiekuran seuraavalla polunylityksellä. Lähti niin päättäväisesti lenkkipolkua pitkin menemään (tosin korkealla nenällä) että annoin mennä. Kysyin vasta ennen mökkitien päätä tms. että oletko tosissasi jälkihommissa jonka jälkeen se taas lähti kiepille takaisin päin ja bongasi jäljen uudelleen.. Sitten nousikin taas suht pian kolmonen ja loppu oli nättiä jäljestystä neloskepille.

Keppien ilmaisun suhteen pitää tietysti olla iloinen mutta kaikki muu olikin tällä kertaa aikamoista säätöä. Noh, en jaksa siitä nyt huolestua - oli ilmiselvää että metsässä on liikkunut joku superihana nainen mikä pisti virkamiehen pasmat ihan sekaisin. Se ei tietysti ole suotavaa, mutta koska Hui nyt siitä huolimatta klaarasi jäljen keppeineen päivineen niin hyväksyttäköön .

Jäljestys oli kaikille pojille suht haastavaa tänään ja aikaa menikin aika paljon, esineet jäi siis tällä kertaa reenaamatta. Kiitos Hannalle ja Tainalle seurasta ja avusta!!