Sunnuntaiaamuna PITI herätä kukonlaulun aikaan ja lähteä Kyröskoskelle jälkikisoja katsomaan, mutta ei niin ei.. Uni maistui makealle ja olin jo oikeastaan illalla päättänyt että parempi pysytellä kotimaisemissa ja tehdä puutarhahommia - sen verran tiivistahtinen viikko kuitenkin edessä. Tälle tulevalle viikolle pitää kuitenkin saada joku ampumaan meille, josko se Pia löytäisi pyssynsä huomiseksi ;)

Päivä aloitettiin postilaatikkopissatuslenkillä. Huin kanssa jäin vielä pihaan ottamaan vähän tottiksen perusjuttuja. Jumpattiin edelleen sivulletuloja sekä sitten seuraamista. Loppuun vielä leikittiin räsyllä, Hui oli suorastaan raivoisa - jos ääniefektejä tulkitsee ;)

Jotenkin sain Harrin houkuteltua lenkille ja käytiin pitkällä metsälenkillä Oskun ja Vaun kanssa. Koirat ja myös me nautittiin, ihana hiljainen kesäinen luonto eikä yhtikäs ketään kenen nenää piti niistää tai kengännauhoja solmia matkan varrella.. Loma omista lapsista tekee välillä ihan hyvää, ei kai se huonoksi äidiksi silti tee..

Kolmen maissa lähdettiin kohti Ikaalisten mummolaa vintiöitä noutamaan. Heti alkuunsa pysähdyttiin yhden pellon laitaan ja tein Huille jäljen päiväruoalla. Sain nyt jäljen tallattua suht suoraan, tosin muutamassa kohtaa kun tasapaino heitti koettiin sama ilmiö kuin eilen.. Eli Hui meni eteenpäin kuin juna ja se sivussa oleva askel jäi nuuskuttamatta ja nappulat syömättä. Mutta huomattava parannus eiliseen.. Ajattelin että rupean pikkuhiljaa tekemään vähän kaarevia jälkiä ja siitä sitten siirrytään puolestaan serpentiini jälkiin. Tässä kesän kuluessa :)

Matka Ikaalisiin on aina yhtä karmea. Matka on niin mutkanen ja tuhannen risteyksen ja hiekkatien päässä että minä tulen aina pahoinvoivaksi - ja niin taisi tulla Huikin. Ei pahemmin valittanut mutta hiukan kuitenkin. Vau aloitti perille päästyämme saman tutun "säätämisen", eli se ravaa keppi tai lelu suussa laiturille ja takaisin ja tyrkyttää sitä kaikille - jos joku vaan heittäisi järveen jotta sitä pääsisi sitten hakemaan.. Nooh, siinä laiturilla (iso ponttoonilaituri) oli meitä aikuisia varmaan 2-3, tenavia parit ja koiria kolme - Hui nuuskutti just mun takana - tai pikemminkin alla (istuin penkillä laiturin reunalla) - laiturin reunaa ja jotenkin se molskautti siitä itsensä alas. En nähnyt tilannetta, mutta sinne se kuitenkin humahti. Se alkoi räpiköidä hädissään ja ui aivan pystyasennossa ja tietenkin väärään suuntaan eli ulapalle pois päin rannasta ja laiturista. Mä pelästyin aivan älyttömästi ja olin jo hyppäämässä järveen kun se viimein käänsi suuntansa kohti laituria.. Sain siitä "jostakin" kiinni ja nostin laiturille.. Herra oli _hieman_ pöllämystynyt, ravisteli ja alkoi haistella uudelleen laiturin reunoja.. Ei tosin sitten enää molskauttanut itseään järveen! Kun myöhemmin tultiin uudelleen ulos ja oltiin laiturilla niin Hui ei sinne enää tullut, en sitten sitä sinne pakottanutkaan. Ensi perjantaina mennään sinne taas, joten katsotaan sitten uskaltaako tulla laiturille vai ei..