Tiistaina iltasella lähdettiin ihan koko perheen voimin Karhelle jälki- ja esinehommiin. Heti ensitöiksi tallasin Huille merkkaamattoman jäljen, missä seitsemän keppiä. Janalla hieman enemmän pituutta, jäljellä mittaa n.alokasluokan jäljen verran ja vanhentua se ehti n.tunnin.

Jäljen vanhetessa tehtiin esineruutua. Tallattiin Oskun, Vaun ja Harrin kanssa 20 x 50m alue, minne vein yhdessä Huin kanssa kaksi esinettä. Ekalla pistolla nosti hienosti hanskan minkä toi vauhdilla luovutusasentoon. Tästä hyvät pallopalkat. Lähetin uudelleen, mutta Hui epäröi eikä irtaantunut ruutuun. Käytiin yhdessä hakemassa esineestä haju ja uusi yritys. Hyvin löysi esineen ja toi sen n.parin metrin päähän. Esine oli ns. my little ponyn varsa, joten tyypillinen nakeltava esine Huin mielestä. Pyysin tuomaan perille, ja toi muutamalla kehotuksella mistä pallo palkaksi. Atte vei vielä Huin nähdessä esineen takarajalle, minkä se haki hienosti ja toi perille luovutusasentoon asti. Hienoa Pusu.

Vaulle pojat vei kaksi esinettä. Vau oli aivan revetä liitoksistaan tajutessaan että esineruutuilemaan ollaan menossa. Ekan esineen nosti heti, mutta toisen eteen pitikin sitten tehdä töitä - että sain ylipäätään sen ruutuun. Lopulta irtaantui ja haki esineen hyvin.

Oskukin pääsi vähän verestämään muistojaan hakuajoilta. Atte piiloutui esineruudun takanurkkaan kuusen alle kissanruokapurkin kanssa, ja hyvinhän Osku tämän äijän löysi ja ilmaisi. Otettiin vielä toinenkin etsimisleikki, nyt molemmat pojat samassa piilossa Silmänisku.

Huin jälki meni tänään kyllä ihan päin seiniä. Olen nyt päättänyt olla puuttumatta sen jäljestykseen yhtään mitenkään, ts. en ohjaile yhtään tai jarruttelekkaan liiemmin jäljellä. Janalle lähti taas hyvin mutta otti taas takajäljen Päättämätön. Annoin ajaa jäljen päähän missä hetken äimisteli ja lähti sitten jäljestämään jälkeä hienosti oikeaan suuntaan. Aika pian janalta oli eka keppi, minkä Hui bongasi hienosti. Tästä palkat ja jatkettiin matkaa. En käsitä minkä koukkauksen sen teki mutta ilmeisesti oikasi kulman ja isosti. Luulin jo että ollaan eksytty jäljeltä kun Hui yht'äkkiä ilmaisi kepin. Palkat tietysti tästä ja taas jatkettiin. Hetki taas jäljestettiin ja välillä ehkä käytiin jäljen päälläkin mutta aika kaahotusta se oli. Jostain ihmeestä taas päädyttiin kepille, mistä matka jatkui jälkeämme "väärään" suuntaan - eli suuntaan mistä olimme jo tulleet.. Yllättynyt. En kuitenkaan puuttunut (vaikka oli äärimmäisen vaikeaa olla puuttumatta), vaan annoin sen jäljestää.. Nyt Hui jäljesti "hienosti" ensimmäisen missatun kulman ja bongasi sen jälkeen jäljen toka kepin - mistä loppupalkat.. Huihan tietysti luuli tehneensä tosi hienon työn mutta minä taas tiedän että ei se ihan niin mennyt.. No, elämä - tai jälki ON! Pitää nyt vaan koko ajan muistaa se että koira on se mikä haistaa - en minä.. No, ensi kerralla uusiksi - toivottavasti pian!