Pienen lomareissun yhteyteen olin suunnitellut myös visiitin Kemiin, missä kisasin Huin kanssa bortsujen rotumestaruuksissa. Koe oli samalla myös ainakin dobbereiden sekä collieiden rotumestaruuskoe ja rotukirjoa oli kyllä muutenkin kivasti. Koe oli yöttömän yön koe ja se kestikin sitten aamu kymmenestä yli puolen yön. Koiria oli ilmoittautunut kisaan 51, paikalle saapui 48 koirakkoa ja kisakeskuksena oli hieno urheilukenttä - missä tottikset pyörivät kolmessa kehässä. Ihan suuren urheilujuhlan tuntua siis.

Kaikkien koirien suoritukset alkoivat tottiksilla. PAJÄ VOI:n koirat tottistelivat keskimmäisellä kentällä, eli häiriötä oli ihan mukavasti kun kummallakin puolella kyllä tuntui sattuvan ja tapahtuvan. Suurinta ihmetystä ehkä herätti se että kuinka moni (voittajankin) koira lähti paikallaolosta. Myös erinäistä räpellystä oli esim telineiden kanssa. Yksi sydämentykytyksiä aiheuttava liike oli lisäksi eteenmenot, kun koirat tuntuivat välillä sinkoavan minne sattuu ja suurin piirtein kohti viereisen kentän paikallaolossa olevaa koiraa.. Hieman kyllä hirvitti mennä kehään ihan sillä että jännitin että kukaan ei kävisi meidän kehään häiriköimään - ts. tulisi mitään ihme hässäkkää näin lähellä SM kisoja, vaikka toki Huiskukin voisi itsekin saada jonkin hässäkän aikaiseksi, ehkä..? Huisku oli tosi kivan tuntuinen ja päästiin dobberinartun parina ensin suorittamaan. Noutoihin saakka tehtiin niin että viereisissä kehissä oli arvostelut, mutta kun siellä sitten sattui ja tapahtui niin mielestäni Hui vaan petrasi tekemistään eikä ottanut häiriötä viereisistä kehistä. Itse liikkeet menivät tosi kivasti. Seuraaminen tuntui hyvältä, täyskäännökset pyöri hyvin ja mielestäni kontakti pysyi hienosti koko suorituksen ajan. Myös henkilöryhmä tosi hyvin. Istuminen ja muutkin jäävät ok - arvostelussa tuomari kommentoi että liikkeestä seisomisessa olisi ottanut askeleen eteenpäin. Molemmat luoksetulot nyt törmäämättä mutta kuitenkin lujaa. Noudot kaikki hyvin, tosin 2kg pyöräytti kerran mistä maininta arvostelussa. Eteenmenossa lähti kuin nappi housuista ja tippui mielestäni hyvin - tästäkin kommentti että olisi voinut tippua vieläkin nopeammin.. Paikallaolossa ei valittamista, alkoi se itseä vähän stressata kun niitä koiria nousi sieltä joka parista - mutta ei siinä mitään ongelmaa onneksi ollut. Tuomari tykkäsi Huin tyylistä suorittaa, tekninen osaaminen, vire ja yhteistyö saivat kehuja mikä tietysti oli kovin kivaa kuunneltavaa. Yhteispisteet 97 - olivat itseasiassa koko kisan parhaat tottispisteet! Hyvä ihana pätevä virkamieheni .

Tottisten jälkeen sitten odoteltiinkin piiiitkä tovi, sillä maastosuorituksiin lähdettiin viiden aikaan. Ja sinne sitten ajeltiin pitkä tovi niin möykkyistä tietä että pelkäsin yhtä aikaa auton hajoavan kuin sen että törmään 100% varmuudella kaikkiin villieläimiin jäljellä, niin korvessa jäljet kertakaikkiaan olivat. Esimakua itikoiden ja muiden höttiäisten määrästä antoi se että kun pysähdyttiin saamaan ajo-ohjeita niin hyttysarmeija hyökkäsi välittömästi ikkunasta sisään. Ihan järkyttävää. Huin kanssa saatiin jälki numero kaksi joten eipä jouduttu liiaksi odottelemaan. Jana oli varsin mainio, hieman Hui otti ilmavainulla, mutta hienosti korjasi ja nappasi jäljen varmasti ja sitten mentiin! Todellakin mentiin  - maasto oli aivan erilaista mihin on täällä etelässä tottunut. Maasto oli tosi märkää suopitoista vaivaiskoivusekamelskaa, risukkoa, heinikköä, ojia ja ylipäätään tosi vaikeakulkuista maastoa. Oikeastaan koko jäljen ajattelin että kohta varmaan helpottaa, mutta ei helpottanut! Haastavan maaston lisäksi metsässä oli aivan törkeästi höttiäisiä, paarmoja, hyttysiä ja mäkäräisiä. Heilutin koivunoksavihtaa koko jäljen ajan, ja kepeillä ei juurikaan voinut käyttää aikaa kun sellainen parvi oli heti kimpussa että meinasi lähteä järki.. Huisku jäljesti tosi hyvin, 4 ekaa keppiä nousivat hienosti vaikkakin jossakin vaiheessa kun mentiin selkeää poluntapaista pitkin missä oli hirvenkasoja mietin että ollaankohan me enää jäljellä. Olin myös niin totaalisen pihalla siitä missä suunnassa oli auto - joten ei voinut muuta kuin mennä perässä ja toivoa parasta. Loppusuoran (jälkikäteen kuulin että se oli loppusuora - se ei tuntunut siltä ojien ylityksineen ja pystyssä pysymisräpellyksineen) kaksi vikaa keppiä jäivät Huiskulta jostain syystä nostamatta. En ensin edes tajunnut sen olevan tiellä, kertoo ehkä jotain siitä kuinka ryteikköinen metsä oli. Aikaa oli tässä vaiheessa kulunut tasan 40 minsaa, mutta koska paluuseen oli annettu aikaa 20min etsittiin kutosta hetki. Ei löytynyt ja tuntui tosi mälsältä kun en päässyt Huiskua palkkaamaan. Jäljeltä saatiin pisteitä 80 + 40 = 120. Janalta siis täydet pisteet. Tätä en tosin tiennyt esineruutuun mennessäni, mutta koska keppejä nousi ylipäätään niin huonosti ajattelin että mennään nyt koettamaan vielä esineet.

Esineruutu oli ihan kivassa metsässä, korkeahko aluskasvillisuus oli täälläkin. Hui lähti tosi lujaa ja jo hetken pelkäsin että juoksemiseksi menee. Ei kuitenkaan mennyt, sillä peräjälkeen nousi kolme esinettä hienosti. Olin tositosi tyytyväinen - mukava saada kisaonnistuminen tähänkin ennen SM:iä!

Oltiin takaisin kisakeskukselle ysin maissa ja palkintojen jaot alkoivat puoli yhdeltä. Voin sanoa että kysyi vähän huumoria! Mutta onneksi odotettiin, oli mukava yllätys että maastopisteet riittivät juuri tarvittavaan 150 pisteeseen, joten kokonaistulos 247p oli koko kisan kolmas ja bortsujen rotumestaruushopeaa.

Olipa se kokemus, todella suurin taistelu oli kyllä tuo jälkisuoritus ja mietinkin että nyt pitää vaan saada haastavia metsiä myös ennen SM:iä. Tosin Virven kanssa juteltiin että Lahden metsät taitavat olla lastenleikkiä Kemin pusikoihin verrattuna, mutta saapas nähdä!