Tuli aika luopua Vausta

Vau oireili alkuvuodesta lähtien oksennellen, mikä välillä oli hieman rajumpaa ja taas välillä oli aikakausia että oireita ei ollut juuri lainkaan. Vauta tutkittiin mm.ultraten ja tähystäen, mutta näillä keinoin ei varsinaista syytä saatu selville. Menneenä lauantaina Vau oli tosi huonossa kunnossa ja oikeastaan vasta ensimmäisen kerran sallin mieleeni juolahtaa ajatuksen siitä että olisi Vaun aika lähteä. Jotenkin kuvittelin sinisilmäisesti että jostakin tupsahtaa selkeä diagnoosi ja täsmähoito ja kohta Vau on taas entisensä.

Oli vaikea matka Mahnalaan, kera kiljuvien tenavien. Kyynelten läpi yritin venyttää hermojani ja selittää vastauksia mitä kummallisempiin lasten kysymyksiin. Vau päätettiin ensin nukuttaa ja avata - mikä paljastikin pienen urhean tytön todellisen tilan. Vaun maha oli Kirstin sanojen mukaan aivan sökö. Ei juuri tervettä limakalvoa nimeksikään ja lisäksi isoa kasvainta mikä olisi mitä todennäköisemmin tukkinut ruokatorven lähiaikoina. Ei ollut vaihtoehtoja, ei voinut kuin antaa Vaun mennä..

Vau oli ihana säpäkkä tyttöni, mikä piti huolta ennenkaikkea siitä missä minä olin. Jos olin sisällä ja Vau ulkona, se kiersi malttamattomana ikkunoiden takana katsomassa että mistä ovesta tulisin ulos. Lenkillä se piti lauman koossa ja tarkisti tiuhaan että minä joukon hänniltä varmasti pysyin perässä. Vau ei ollut kovin sosiaalinen muille koirille, mutta lähinnä se johtui siitä että Vau pelkäsi ja siitä että sen kohdalle sattui niin monta valitettavaa päällekarkaajaa - joita täällä maaseudun perällä on ärsyttävän monia.. Vau rakasti agilityä ja olen tosi iloinen siitä että se sai jatkaa rakasta lajiaan Caritan ja Annen ohjauksessa. Vau oli etuoikeutettu kun pääsi lähtemään täältä saappaat jalassa.

On ollut aika lohdutonta seurata sivusta lapsen surua. Vanhin poika on ollut tosi kovilla ja itku on herkässä. Pisteet kotiin aviomiehelle ihanista ruusuista ja sydäntä lämmittävää oli esikoisen kortti jossa luki: Parhaalle koiranhoitajalle, eli äidille

Kiitos kaikille jotka tavalla tai toisella osallistuitte elämääni Vaun kanssa. Kiitos Pialle ja Erjalle siitä että johdatitte minut Vaun luokse, kiitos Wyffelle niistä lukemattomista lepakko-agilityreeneistä, kiitos Carita ja Anne kun annoitte Vaun tehdä agilityä - kiitos ihan kaikille.

Agilityn Rotumestari 2010