Puoli seitsemäksi karkasin pihansiivoustalkoista paikallamakuu reeneihin Haavistolle. Matkalla tallasin pellolle Huille jäljen.

Kati toimi liikkurina. Otettiin oikein koemaisesti, ts. koiran tarkastus kehään mentäessä ja sitten vielä luoksepäästävyys. Hui käyttäytyi ihan sivistyneesti, ei hyppinyt - nuoli tosin Katin puoli naamaa Nauru. Paikallaolo oli muuten tosi hyvä, mutta Huisku ei mennyt taaskaan ekalla kerralla maahan käskytettäessä. Argh sitä jumitusta.. Otin sitten vielä paikallamakuun jälkeen Katin käskyttäessä maahanmenoja, mistä palkkailin ruhtinaallisesti..

Paikallamakuun lisäksi ihan vähän hilluttiin kentällä muiden jatkaessa paikallaoloja. Tehtiin lähinnä maahanmenoja, Tiinan käskyttäessä sekä sitten vain iloisesti leikin yhteydessä. Tehtiin myös muutamat täyskäännökset namin avustuksella.

Peltojälki sujui tänään tosi mukavasti. Hui menee aika vauhtia, tosin jarraan sitä jonkin verran liinasta. Se ei syö läheskään kaikkia nappuloita matkan varrelta, mutta pysyy hienosti jäljellä - mietinkin että pidänkö niitä nappuloita siellä ylipäätään? Jäljellä oli mittaa 15 minuutin peltojälkitallauksen verran (n.300m?), ja siellä oli 4 keppiä. Yksi keppi matkalle jäi, muut Hui ilmaisi hienosti. Seuraavaksi ajattelin mennä taas metsäjäljelle, katsotaan onko peltotouhut tuoneet mitään muutosta nenänkäyttöön. Ylipäätään mietin jäljestelystä nyt niin että ajan jälkiä vaihtelevasti sekä pellolla että metsässä. Keppien ilmaisun suhteen en ole ihan varma, tällä hetkellähän Hui ilmaisee kepin tuijottamalla sitä - ja kun pyydän tuo käteen, jonka jälkeen sitä nakellaan hetki ja vaihdetaan lopuksi herkkuihin. Sain vinkkiä että tämä ilmaisutyyli on ihan toimiva, käytetään jopa huumekoirilla - mutta että tarkkana pitää olla motivaation kanssa Silmänisku