Lauantaiaamuna aikaisin ja vielä mukavan luottavaisin mielin lähdin Huin kanssa kohti Harjavaltaa. Koe alkoi kello yhdeksän, ja AVO:n jälkikoirat lähtivät metsään jälkihommiin. Saatiin arvonnassa numero 5, ja tuomaristoa paikanpäälle odotettiin jäljellä n.45 minsaa - minkä koko ajan satoi aika lailla kaatamalla. Hieman jo etukäteen mietitytti Huin toiminta niin järkyssä sateessa..

Janalle lähtö oli Huilta tavallista vaisumpi. Se ravisteli itseään ja pysähtyi haistamaan kärpässientä! Siitä se kuitenkin jatkoi matkaa ihan itsenäisesti - hieman vasemmalle kaartaen ja täysin koko pirun janan loppuun. Ei siis merkkiäkään jäljen nostosta. Olin jo hieman että huhhuh, käänsin tuomarin huudosta koiran takaisin janalle ja lähetin. Hui ei lähtenyt mihinkään, oli selkeästi sitä mieltä että ei siellä jälkeä ollut. Lähetin uudelleen, otti väärän jäljen (tai todella kaukaa ilmavainulla sen oikean) - seuraavalla lähetyksellä sitten nappasi oikean jäljen ja luojan onneksi sitten vielä oikeaan suuntaan. Ihan siis superhuono jana, todella epävarma jne. .

Itse jäljestyskään ei ollut Huita itseään, se meni kauheasti tarkistellen, kulmissa pyörittiin ja hyörittiin - eikä se ilmaissut kolmea ekaa keppiä ollenkaan. Jäljen päällä oltiin kuitenkin niin hyvin, että minä sitten keräsin ne talteen. Kolme viimeistä Hui ilmaisi hyvin. Neljännen kepin jälkeen olin jo aika varma että homma päättyi siihen, Hui pyöri ainakin viisi kertaa ylittäen metsätien, palasi taas takaisin mistä oltiin tultu jne.. Yht'äkkiä se kuitenkin jatkoi matkaa ja nosti seuraavan kepin - aikamoinen työvoitto siis . Jäljeltä keppeineen ja janoineen saatiin pisteitä 159.

Nautiskelin sitten jäljen jälkeen lounasta ja katselin edellisen parin tottiksia, kun nimenomaan olin kysynyt että voinko käydä esineruudussa tottiksen jälkeen. Tämä oli ollut ok, mutta yht'äkkiä tuomari tuli ihan henkilökohtaisesti minut yleisön joukosta hakemaan esineruutuun. Tein kuitenkin normit virittelyt ja Hui oli ihan jees - itse olin enemmänkin hölmistynyt äkkilähdöstä. Ekalla pistolla ei noussut esinettä - mutta kahdella seuraavalla molemmat tarvittavat. Tästä täydet 30pistettä.

Maastosta oli siis saldona 189p, ja ihan mukavalla fiiliksillä menin tottikseen. Hui meni ensin paikallaoloon, missä ei huomautettavaa.  Seuraaminen oli huonoa, varsinkin eka suora. Paluusuoralla petrasi, kontakti oli hyvä - tästä arvosana hyvä. Jäävät kaikki oikein, mutta istuminen ja maahanmeno hitaahkot. Tasamaa ok, paluuvauhti saisi olla voimakkaampi. Tästä hyvä. Hyppyesteen KIERSI mennen tullen . A esteellä meno ok, yritti tulla takaisinkin - mutta ilmeisesti vauhti ei riittänyt tai jotain muuta ihmeellistä. Eteenmenossa ei sitten lähtenyt eteen kuin ehkä kolmannella käskyllä???? Telineissä meillä on selkeästi jokin kisaongelma, reeneissähän nämä pelittää. En edes uskalla enkä halua laskea kilometrejä mitä olen ajanut telinereenien takia.. Mutta eipä se nyt näytä auttavankaan, koska kisatilanteessa ne ei sitten kuitenkaan pelitä. Hypyllä tapahtui vielä niin että heitin kapulan ensin huonosti (esteen etupuolelle), joten uusinta sai ehkä Huin pasmoja sekaisin vaikka ei tietysti saisi saada..

Täytyy kyllä sanoa että tämä jos jokin syö naista ja paljon. Ollaan nyt kaksi kertaa suhteellisen hyvien maastotulosten jälkeen tehty ihan paskat tottikset, ja suurin syy on telineet (eteenmenosta en jaksa stressata, koska sitä nyt en ole reenannutkaan kentällä ilmenevän kyttäämisen takia - se siis lienee saatavan kuntoon kun reenataan sitä vähän useammin..). Lääkkeeksi tähän lienee kisanomainen reeni sekä möllikokeet. Jos niitä nyt sitten jonnekkin vain pääsisi reenaamaan.. Pitää alkaa järjestellä.

Tällä hetkellä uskoisin että tämän kauden kisaamiset on tässä. Tottis pitää saada nyt kuntoon - ja olisihan se ihan kiva jos koira itse ilmaisisi ne kepit jäljellä ja minä voisin vain kävellä ja nauttia metsästä.. Tositositosi pettynyt olen tämänpäiväiseen, mutta kaipa se siitä taas häntä nousee pystyyn jossain vaiheessa?

Onnittelut vielä Annelle ja Eicolle PAHA2 koularista!!