Aamusella otin pienet pihareenit, piti niin reenata Pian kanssa mutta sekä minun että Eemelin vatsat päättivät toisin. Hieman on taas jotain vatsapöpöä liikenteessä..

Tein ensin vähän pk tottista, seuraamista sekä jäävät - kaikista palkat. Luoksetulot loppuunsaakka, ei törmännyt. Myös hyppynouto sekä eteenmeno, ok. Pienen lepotauon jälkeen vielä tokojuttuja. Aloitettiin tunnarilla. Otettiin kisamaisesti, nytkin hyvä haistelu ja varmasti nappasi omansa. Luovutuksessa tiputti kun itse hätäilin. Sitten ruutua, en antanut kuittausta oikeasta paikasta mutta hyvin hakeutui oikeaan paikkaan mistä nopea palkkaus. Otin myös toiston, se myös ok. Sitten luoksetulon stopit kiertojen yhteyteen, hyvin pelittivät nekin. Loppuun vielä kaukojumppaa.

Iltasella osallistuttiin Huin kanssa Johanna Nivalan tottiskoulutukseen jonka Ylökk oli järjestänyt kaikille Ylökkistä PK SM:iin lähtijöille. Itse en tuntenut kyseistä kouluttajaa etukäteen, ja päätinkin että otan kisanomaisen reenin niin että tehdään tasamaa noutoon asti. Hui tuntui ihan mukavalta, hieman ehkä tuntui löysältä, mutta ei kuitenkaan koomaillut tms. Seuraaminen oli hyvää sikäli, että ei painanut ja mielestäni piti kontaktia hyvin - muutama vilkuilu oli ilmeisesti kuitenkin tullut. Täyskäännökset hyvät, oikealle käännös väljä - grr. Jäävät kaikki oikein, maahanmeno siellä on hidas edelleen.. Hieman masennuin ensi alkuun palautteesta mitä saatiin, ts. palaute oli lähinnä sitä että koira ei ole vietissä, se ei anna sitä kaikkea mitä sillä on annettavana (Johanna peilasi Huin suoritusta siihen miten se leikki esim lelun kanssa - paljon riehakkaammin ja vapautuneemmin) ja että minä olen kuin puu-ukko, pitäisi olla jotenkin eloisampi ja iloisempi. No, allekirjoitan toki sen että ei me nyt paras vireistä suoritusta tänään tehty, ja Hui tosiaan pystyy huomattavasti näyttävämpäänkin menoon. Petrattavaa on varmasti paljon myös siinä että reeneissä on vielä enemmän yllätyksellisyyttä ja vaihtelua - ja varmasti pystyn myös itse omalla rentoudella (kisatilanteessa - never!) ja iloisuudella vaikuttamaan siihen että myös Hui vapautuu. Oikeastaan lääkkeeksi jatkoon on se sama vanha - eli kisanomainen suoritus ja reenisuoritus tulisi olla mahd.lähellä toinen toistaan - jolloin koiralle ei tule epävarmuutta siitä mitä tapahtuu. Lisäksi reeniin sitä yllätyksellisyyttä - seuraamisessa esim paljon vauhdinmuutoksia, suullista kehua ja hölmöilystä huomautukset. Omaan liikkumiseen enemmän aktiivisuutta, en ole tosiaan tajunnutkaan että en muka edes liikuta käsiäni liikkuessani?

Tokassa setissä tehtiin reeni missä otettiin eri mittaista seuraamista, suullinen nopea kehu kun Hui teki hyvin töitä. Hui skarppasi hienosti kun vielä kehuin sitä - nostetta siis tätä kautta lisää - mutta ei liiaksi eikä mitään sadun kertomista. Parhain vinkki tuli ehkä telineille ja kapuloihin liittyvään koomailuun. Kokeiltiin sellaista reeniä että seurautin Huin reippaasti kapuloille, otin kapulan käteeni ja aloinkin leikkiä sen kanssa saalista - niin että Hui ei kuitenkaan päässyt kapulaan kiinni. Hui lähti leikkiin heti mukaan ja koomailut jäi sikseen - tästä napakka käsky seuraa ja siitä perusasento ja perusnouto. Tätä voisin nyt koettaa telineillä, sillä jotain tuolle koomailulle on tehtävä. Kohta se ei enää istu, kuten ei muistaakseni istunut aina jokin lähisukulainenkaan.. hih ;)

Loppujen lopuksi varsin opettavainen ilta. Osa asioista on sekä koulutuksellisesti että rodullisesti niin erilaisia että näkemykset eivät kohtaa - mutta tosi paljon tuli mietittävää ja pohdittavaa. Kiitos Johanna!