Dodii, nyt se on tehty - meidän ihka ensimmäinen maajoukkuematka. Olipahan kokemus.

Torstai-iltana lähdettiin, minä ja Hui joukkueenjohtajamme kyydillä kohti tuulista Turkua. Turun satamassa treffattiin muu joukkue ja pissatettiin koirat. Laivamatka Ruotsiin sujui ihan kivasti, vähän keikuttaen mutta ei onneksi mitenkään pahemmin. Perjantaina oltiin varhain Tukholmassa, mistä jatkettiin letkana kohti Örebron kisakeskusta. Kisakeskus oli hieno ja ensimmäisen kerran vasta paikalle saapuessa tajusi että me oikeasti ollaan maajoukkueessa ja edustetaan Suomea - sen verran vakuuttava ilmestys oli lipputankojono missä Suomen lippu liehui yhtenä muiden maiden joukossa .

Perjantaina oli ohjelmassa koirien tarkastus, mikä olikin hyvin perusteellinen. Koirat tutkittiin pöydällä, jalat ja selkä kopeloitiin tarkasti läpi ja lisäksi piti juoksuttaa koiraa - Huikin sai juosta kaksi kertaa, kas kun sen etupää laukkasi ja takapää ravasi.. Perjantaina oli myös kenttään tutustuminen, missä tehtiin pieni reeni Hannan avustuksella. Hui tuntui ihan kivalta, vasemmalle käännökset ja siitä heti pysähtyminen vähän tökki - mutta namilla vahvistaen ihan hyviä suorituksia.

Perjantaina oli myös iltaohjelmaa eli ts. illallinen + arvonta. Aika mielenkiintoinen juttu, sen seurauksena meidät arvottiin niin että esim jokaisessa (3) jälkiryhmässä oli koirakko jokaisesta maasta. Me oltiin Huin kanssa ryhmässä 2, tarkoittaen sitä että lauantaina päästiin toisessa ryhmässä esineille sekä toisessa ryhmässä jäljelle.

Lauantaina oli hieno ilma, vaikkakin aika kylmä tuuli puhalsi ajoittain. Esineruutu oli rinteessä, kisakeskuksessa. Ruutu oli osittain pöheikköisessä metsässä ja ehkä noin 10m x 50m alue siitä oli nurmikolla. Siis aivan tavan nurmikolla. Se aiheutti kyllä harmaita hiuksia mulle jo etukäteenkin. Olin jokseenkin varma että Huisku ei hahmota ruutua. Ensimmäisen ryhmän käytyä ruudussa kaikille kisaajille lieni selvää missä kohtaa ruutua esineet ovat.. Mielenkiintoinen tämä NOM kisa kaikkisuudessaan juu. Lähetin Huin oikeasta etukulmasta ja se työskenteli tosi kivasti. Nosti kolme ekaa esinettä ehkä noin 3 minuuttiin. Sitten tein todella todella tyhmästi ja aloin tykittää sitä vasemmasta etukulmasta (nurmikkoalue) vasempaan takakulmaan missä tiesin yhden esineen olevan. Eihän Hui sinne irronnut. Se eteni hetken matkaa tai ampasi kuin raketti ulos ruudusta - mutta ei irronnut nurmialuetta niin minnekkään. Kun liikkeenohjaaja ilmoitti että aikaa vielä minuutti mietin että mitä hittoa teen kun Huisku oli ihan sekaisin eikä tahtonut enää edes irrota yhtään mihinkään. Aika loppui onneksi ja päästiin tuskailemasta mokomaa ruutua. Pisteitä taidettiin saada 7/8. Jäi tosi paska fiilis ruudusta, eniten oman toiminnan takia. Ei pitäisi ruveta miettimään liikaa sitä esineen sijaintia vaan toimia niinkuin normisti. Mitä todennäköisemmin olisin saanut Huiskun vasempaan takakulmaan jos olisin lähettänyt sen esim vinoon metsän kautta - mutta ei, tyhmä minä! Esineruutu pitää nyt käydä nollaamassa lähiaikoina reeneissä.

Esineruudusta selvittyämme aloimme valmistautua lähtemään metsään. Meidät vietiin metsään asti missä sitten todettiin sekavalla ruotsin kielellä että meillä on ongelma ja se ongelma on mun jälkeni. Saisin kuulema varajäljen, mutta että sitä ei ole vielä tallattu. Kökön kökkö. Taas omien ajatusten nollaus ja takaisin kisakeskukseen. Lähdettiin takaisin metsään kolmosryhmän mukana, missä saimme ryhmän ensimmäisen jäljen - jäljen numero 9. Hui oli janalla super, se eteni suoraan hyvin - kääntyi vasemmalle - sanoin tarkasti - kääntyi oikealle ja lähti vauhdikkaasti jäljestämään. Maasto oli erilaista, kanervikko oli todella korkeaa ja sen lisäksi metsässä oli paljon saniaista mikä oli minua puoleen reiteen. Huisku nosti neljä keppiä, minkä jälkeen tapahtui jotain. Hui nosti nenän ylös - hännän ylös ja säntäsi pöpelikköön minä perässä. Kielsin sitä tiukasti ja se lähtikin päinvastaiseen suuntaan, kääntyen kuitenkin pian sen näköisenä että "ei se tänne mennytkään". Jatkoi jäljestystä samaiseen suuntaan kuin minne oli pörhistellyt, mutta aivan normin näköisenä ja olinkin aika varma siitä että se on aidosti jäljellä. Ei ollut. Mentiin tovi ja toinenkin eikä keppejä noussut. Kun oltiin jäljestetty 52 minuuttia, yhteensä noin 2.4km ilmoitin että nyt riittää. Oli tosi kiva ilmoittaa se ja kytkeä koira irti kun ei ollut aavistustakaan siitä missä oli. Lost in Sweden. Kyllä vitutti kuin pientä oravaa! Latasin gps: ä yhden sata kertaa kunnes se suostui lataamaan myös kartan taustat ja hahmotin missä olisi lähin tie. Sitä kohden lähdin sitten vaappumaan kera riistakoirani. Aikamme harhailtua päädyimme tielle. Tielläkään mulla ei ollut aavistustakaan siitä missä olen saati missä on mun autoni. Hanna oli onneksi selvinnyt hienosti omalta jäljeltään taitavan Kit:in kanssa ja tytöt riensivät pelastamaan meidät tienvarresta. Autolle oli matkaa melkein 1.5km, joten suhteellisen mukava matka oltiin Huiskun kanssa rämmitty.

Lauantaina saatiin täydet janasuorituksesta, mutta ei se paljon mieltä lämmittänyt kun itse jälkisuoritus meni nollille koska kahdeksatta keppiä ei tultu siinä riistaa ajaessa löytäneeksi. Fiilis oli aika pohjalukemissa, mutta ei auttanut kuin tsempata - ei sitä leikkiä nyt kesken jätetä.

Lauantaina iltasella oli jälleen illallinen, missä puheita ja juhlallisuuksia. Aika nopsaan sieltä hipsittiin nukkumaan "jälkiporukan" mökkiin, koska sunnuntaina oli edessä aikainen herätys. Jälkikoirien osalta sunnuntai käynnistyi tottiksilla. NOM tottishan ei juuri eroa ALO luokan tokosuorituksesta, ja menihän se itse suoritus meiltä kivasti. Kymppejä tuli mukavasti, huonoin arvosana taisi olla tanskalaiselta seuraamisesta 8.5. Kokonaispisteet 76.25 / 80p.

Tottisten jälkeen lähdettiin maastoon. Olin päivän viimeisessä ryhmässä mutta onnistuin kerrankin arpomaan itselleni ensimmäisen jäljen. Jana oli ihan kivan näköisellä paikalla ja metsäkin näytti helpommalta. Janalla Hui oli hieman outo, se eteni mutta ei ihan normi vauhtia - pää oli ylhäällä ja häntäkin vähän pystyssä. Mitä lie bongasi? Reagoi kuitenkin hyvin jälkeen ja lähti sitä heti ajamaan oikeaan suuntaan. Kaksi ekaa keppiä nousi hienosti. Sen jälkeen tuli pian kulma tms., missä Hui teki taas sellaisen ihmeellisen saalishyppäyksen häntä pystyssä. Komensin sitä tosi tiukasti että jälkitouhuissahan täällä ollaan ja pian se jatkoikin jäljestystä. Kohdassa oli ilmeisesti piikki, ja pitkään mentiin sen jälkeen ilman kepin keppiä. Olin jo satavarma että ollaan jollain muulla jäljellä kunnes Hui yht'äkkiä nosti kepin. Tämä oli vasta kolmas keppi ja oli tultu hyvä tovi - joten arvasin että piikin jälkeiseen jälkeen oli jätetty keppejä. Ei auttanut kuitenkaan muu kuin jatkaa ja kaksi vikaa keppiä nousikin hyvin - kasassa siis tällä kertaa 5 keppiä, sisältäen vikan kepin. Olin toki iloinen siitä että selvittiin jäljestä edes läpi, mutta otti ja ottaa päähän Huin työskentely. Mitä ihmettä se oikein touhusi? Selkeästi se reagoi tuohon riistaan, enkä tiedä miten siihen pitäisi puuttua että oikeasti menisi perille.. Nythän meni perille - mutta vain sen verran että jotenkin jälki suoritettiin, ei niin että siitä voisi papukaijamerkkiä antaa (kepit jäi sinne metsään). Jälki- ja keppimotivaatiota lisää, se on yksi juttu jokatapauksessa.

Janalta saatiin tällä jäljellä 10/9.5 (58.5/60p). Itse jäljeltä sitten vaan jotain, en edes muista mitä kun nämä NOM tulokset lasketaan ihan omilla säännöillä ja kertoimilla.

Ei ihan kauheasti siis juhlittu meidän tuloksilla, ja taso kisoissa oli kova. Kisassa jäljen voitti koira (bc) mikä toi täydet pisteet jäljeltä molempina päivinä, joten maasto todellakin ratkaisi. Hanna ja Kit sekä Raimo ja Eero tekivät hienoa työtä molempina päivinä, harmillisesti molemmilta jäi toisella jäljellä pari välikeppiä. Onnea kuitenkin hienosta kokonaisuudesta molemmille koirakoille vielä tätäkin kautta!! Suomi nappasi mitalin tällä kertaa vain IPO:sta, NOM pronssia - onnittelut siitäkin!

Jo laivamatkalla alkoi suivaannuttaa sen verran että syksyn reenisuunnitelmat on pyörineet tiukasti mielessä. Eihän Hui tietenkään tahallaan epäonnistunut ja uskon sen että meillä on vielä monta kisavuotta edessä ja vielä paljon opittavaa - jotta voitaisiin menestyä vieläkin paremmin. Tähän hieman ylös ranskalaisin viivoin mitä pitää muistaa syksyn reenejä suunniteltaessa:

Esineruutu:

- paljon erilaisia maastopohjia, niin että maasto vaihtuu myös kesken ruudun

Jälki:

- riistahäiriöjälkiä, häiriökoira mukaan jälkeä tallaamaan, hallittu harha esim suoralle, kepit syvälle varvikkoon/vadelmapuskaan yms.

Joukkuhenki oli reissussa mukava ja tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin. Ensi vuonna kisataan Norjassa asti, siellä kuulema pitää sekä koiran että ohjaajan varautua turvavaljain ja hyvällä korkeanpaikansietokyvyllä - eli ei muuta kuin reenaamaan!