Eilinen maanantai livahti jonnekkin ja me ei reenattu mitään, outoa suorastaan!!

Tänään tiistaina pakkasin koko lauman lapsia autoon sekä Huin että Vaun ja lähdettiin kohti Kangasalan Varsamäkeä. Treffattiin treenien merkeissä Heidi ja Aron. Ensin tallattiin jäljet vanhenemaan. Huii, kun oli ihan vähän pelottavaa tallata sitä Aaronin jälkeä, tuntui että oltiin ajettu niin pitkälle metsän syövereihin että olin satavarma että törmään vähintäänkin karhuun. Jälkeä tallatessani lauleskelin niin että metsä raikasi . Aaronin jäljestä ei sitten tullut ihan sellainen kuin piti, mutta aika haastava nuorelle koiralle kuitenkin terävine kulmineen ja tienylityksineen - pituutta oli 22 kävellyn minuutin verran.

Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu. Ruutu oli aika ryteikköisessä metsässä, Huille taakse kolme esinettä ja yksi keskelle ruutuun. Hui oli tänään suhteellisen pätevä. Nostatin kaikki neljä esinettä ja tänään Huin toiminta oli suhteellisen ripeää - ei niinkään turhaa juoksentelua, hienoa siis .

Aaronin jäljesteltyä jätin tenavalauman Heidi paran haltuun ja suuntasin Huin kanssa metsään. Jana oli aivan loistava. Hui eteni suoraan sen n.50m, tarkisti takajälkeä vajaan liinan verran ja kääntyi omatoimisesti oikeaan suuntaan. Hieman jo tuska alkoi nousta mulla pintaan että taasko se lähtee takajäljelle, mutta ei onneksi sitten tehnyt niin. Jäljestys oli taas todella vauhdikasta ja motivoitunutta. Tuuli tosi kovaa ja aukeilla paikoilla Hui selkeästi tarkasteli enemmän ja kulki hieman jäljen sivussakin. Jäljellä oli viisi keppiä, joista kakkonen olisi jäänyt jos en olisi sitä itse noukkinut. Kakkoskepin kohdalla Hui teki jonkin tarkistusrinkulan ja itse huomasin seisovani aika lailla kepin päällä sen menoa tarkkaillessani - mikä lie työtapaturma Huiskulta siis. Kaikkinensa olin Huihin tosi tyytyväinen, kaaduin ehkä sata kertaa jäljen aikana kun metsä oli osittain tosi rytöistä - Hui ei siitä piittaa vaan se vaan vetää eteenpäin ja välillä ehkä hieman ärtyneen näköisenä mulkoilee mua kuin sanoakseen että koitahan hoitaa tonttisi ja pysyä pystyssä .

Kiitos Heidille tosi paljon, oli tosi kivaa reenata aivan uudessa metsässä missä ei onneksi niitä karhujakaan vastaan tullut. Iso kiitos lasten kaitsemisesta myös!! Yritetään ottaa uusiksi vielä tänä syksynä!