Eilen lauantaina reenattiin Hannan kanssa Karhen pusikoissa. Tallasin jäljet Veetille ja Veikalle. Veetin jäljellä eksyin niin totaalisesti kuin vain voi eksyä ja jälki olikin sitten ihan mielenkiintoinen. En tajunnut niin yhtään että missä olen, kunnes tajusin että edessä kiiltelevä harmaa pinta ei ollutkaan järven pinta vaan asfalttitie - ei ne Karhellakaan autot järven pinnalla pysy vaikka kuinka sekopääksi sitä itsensä metsässä saakaan. Tälläisten jäljentallauskokemusten jälkeen olen aina valmis syöksymään GPS ostoksille, euromääräisesti kun asiaa harkitsee niin jostain aina löytyy rasittavia totuuksia miksi en voi tätä aietta toteuttaa. Mutta vielä jonain päivänä..

Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutureeni. Hui teki viimeisenä ja esineinä olivat kulmissa ja takana keskellä; erittäin limainen vauvan sukka, pieni pussukka sekä kylpylelu. Olipas tahimista. Ekan 2 minuuttia Hui surffasi ja surffasi. Näytti vähän siltä että olisi käynyt keskimmäisellä esineellä - en tiedä. Hanna kävi tarkastamassa että esine oli vielä entisessä osoitteessaan ja tuli oikean takakulman kautta pois. Tämän jälkeen Hui nosti hyvin ensin keskimmäisen esineen ja heti perään limaisen sukan oikeasta takakulmasta. Sitten tahittiin vasemman takakulman kanssa. Yhdessä vaiheessa Hui selkeästi oli hajulla (ai niin, tässä reenissä esineet oli kaikki hieman piilotetut, jotta koirat oikeasti joutuivat tekemään töitä ne paikallistaakseen), mutta ei malttanut paikallistaa. Miljoonan yrityksen jälkeen Hanna lopulta kävi näyttämässä Huille esinettä jonka jälkeen se nosti esineen ihan ok mutta luovutti kylpylelun mun jalkoihin räkästen.. Hmm, liian pallomainen kenties.. Olipas Hui huono tässä reenissä. Mitäs tämä tälläinen nyt on että ei jakseta tehdä töitä kunnolla ja sitten vielä vähän ollaan sitä mieltä että tämä esine ei kelpaa nostettavaksi? Mietittiin että jatkossa reenataan nyt niin että vain yksi esine ruudussa ja käydään näyttämässä jotta saadaan vahvistettua suoria pistoja. Yllättävän vaikeaa tämä esineruutu nyt on. Kaksi esinettä on vielä suht helppoa saada nousemaan mutta kolme viiteen minuuttiin on jo ihan kova juttu.

Esineruutureenien jälkeen ruvettiin jäljen ajoon. Veetin jäljesteltyä lähdin Huin jäljelle. Hui eteni janalla hyvin ja nappasi jäljen oikealle. Se jäljesti mielestäni ihan normaalisti ja näin jopa Hannan saappaan jälkiä alkumatkalla. Sitten tapahtui kuitenkin jotain ihan käsittämätöntä - Hui kääntyi ihan epäloogiseen suuntaan ja jäljesti ikäänkuin silmukan takaisin janalle. Tajusin että ollaan janalla kun janamerkki roikkui puusta suoraan nenäni edessä.. Hui jatkoi kuin höyryveturi takajälkeä tielle ja annoin sen mennä sinne. Lähetin uudestaan ja Huilla ei ollut aikomustakaan jäljestää sinne suuntaan minne jäljen tiesin menevän - eli oikealle. Se rynni jälleen vahvasti vasemmalle ja annoin sen mennä tielle. Kuinka sitten sattuikaan että jälki vielä päättyi samalle kohtaa tien toiselle puolelle minne Hui rynni entistä innokkaampana. Annoin sen edelleenkin mennä koska epäilin jo sen olevan oikeassa - samalla soitin Hannalle ja vielä kertaalleen varmistin jäljen kulkusuunnan (sori Hanna jäljen ajon häiriköinnistä!!) . Kun sain asiaan vielä kerran varmuuden niin totesin Huille että nyt olet ihan hoopo ja me lähdetään täältä metsästä nyt pois. Eli summattuna kaikki meni kyllä ihan käteen. Jälki olisi varmasti ollut mitä mainioin mutta jostain syystä en saanut Huita nostamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Sain ehkä trauman tästä reenikerrasta . Ei vais, jälkitouhuissa kun ei ikinä tiedä mikä ja kuka metsässä on liikkunut sen 2 tunnin aikana kun jälki on vanhentunut - niin ei kannattane vetää liiaan äkkinäisiä johtopäätöksiä koiran koulutustasosta yhden reenikerran perusteella - näin ainakin uskottelen itselleni, hih!

Tänään sunnuntaina otin pihassa pienet tokotukset Huin kanssa. Pitkiä pätkiä seuraamista mitä kummallisemmista paikoista - mäkeä ylös ja alas, pensasaitojen ympäri, kohti taloa ja lapsia yms. ja vaadin kontaktin pidon tosi tiukasti. Hui oli kuitenkin tosi hyvä, kotipihassa kuinkas muuten. Jäävät vahvistettiin kaikki ja jälleen juoksusta seisomisessa Hui tarjosi ensin istumista. Se on mielestäni jotenkin käsittämätöntä! Miten sille tulee mielenkään tippua juoksusta istumaan kun se kävelystä on välillä ollut vaikeaa..? Salaiset on bc:n aivoitukset!

Iltasella Elina kävi hieromassa Huin ja Vaun. Vau sai hyviä kehuja tasaisesta lihasmassastaan, hieman sillä oli kireyttä vasemmassa etujalassa ja oikeassa takajalassa - ilmeisesti johtuu pienestä haavaumasta vasemmassa takajalassa minkä huomasin eilen. Ilmeisesti jonkin metsärymyämiskeikan tulos? Huilla lihasmassaa on hyvin aina ristiselkään saakka, mutta takalisto saisi kasvattaa voimia edelleen. Hui oli hyvässä kunnossa, ainoastaan pientä kireyttä ristiselän tienoolla.