Hui tosiaan alkoi ontua sunnuntaina ja laitoin sen tietysti heti lepoon. Oireet hävisivätkin tyystin ja eilen tiistaina otin sillä pihassa hieman esineiden nostoa. Palkkasin heittämällä frisbeetä, jonka seurauksena se alkoi jälleen ontua :/ Hannan kanssa treffattiin tottisreenien merkeissä myös eilen, mutta meidän reenamiset jäivät koska myös Hannan mielestä Hui selkeästi ontui. Sitä oli hieman vaikea nähdä, koska esim.tavallisessa käynnissä se ei ontunut - vaan vain "tietyissä" asennoissa.

No, sain onneksi tälle aamulle lekurin, minne suunnattiin kera villikkopoikien - onneksi Taina tuli hätiin ja kaveriksi matkaan. Eläinlääkäri tutki ensin Huita ja Huihan tietysti yritti kovasti olla mielin kielin eikä ensin reagoinut tutkimiseen mitenkään. Mutta kun tarpeeksi olkaniveltä pyöriteltiin ja venytettiin ääriasentoon niin johan Huisku yritti napata kiusaa tekevää tohtoria - kipukohta siis todella löytyi! Todettiin että on varmaan hyvä kuvata, jotta voidaan sulkea pois irtopalan mahdollisuus olkanivelessä. Kuvaus tehtiin nukutuksessa / rauhoituksessa, ja onneksi sieltä ei yhtikäs mitään poikkeavaa löytynyt. Kaikki siis viittaa siihen että viime torstaina tokoreeneissä sattunut telominen on syynä tähän kipeytyneeseen olkapäähän. Eläinlääkäri oli vielä kuvauksen yhteydessä tunnustellut ja venytellyt jalkaa ja kertoi että Hui oli läpi unen yrittänyt purra sitä - eli ilmeisen kipeä jalka tosiaan on. Hoidoksi saatiin 2 vkoa lepoa sekä Rimadyl kuuri. Suuri helpotus, kun ei kyse ollut mistään tämän vakavammasta!

Ilman Tainaa en tosiaan olisi koko reissusta edes selvinnyt, sillä ainakin tutut tietävät että meidän poikalapset eivät ole sieltä ihan rauhallisimmasta päästä :( Hui kun tuli nukutuksesta toipumaan vastaanoton aulaan, niin eikös Aten pitänyt sitä mennä useista kielloista huolimati lääppimään - ja vielä niin että tunki oman naamansa Huin naamaan kiinni. Hui teki niinkuin jokainen järkevä koira tuossa tilanteessa, eli tikkasi Attea. Onneksi voimia ja/tai puruhaluja ei ollut liiemmin, sillä Aten tuuriksi tuli naamatauluun vain suhteellisen pienet jäljet - kunnon jäljet kuitenkin siinä mielessä, että tiesi tapauksen sattuvan sen verran että ensi kerralla pyynnöt menenevät jakeluun asteen verran helpommin. No, lääkäri olisi ollut lähellä jos tikkaamaan olisi tarvinnut ryhtyä :) Nopeasti se tilanne kävi, mutta niinhän nuo aina tuppaavat tapahtumaan.