Lauantaina otin aamupäivällä pienet tottistelut Huilla. Aloitettiin leluleikillä ja virittelyillä, jonka jälkeen kapulan nostoja läheltä ja palkkaus lelulle. Tosi hienosti toi kapulan perille asti! Otin myös yhden perusnoudon. Ihan ok vauhti ja luovutus hyvä. Toivon ja uskon että vauhti paranee entisestään kunhan Hui vaan saa varmuutta liikkeen suhteen.

Sitten otettiin hieman seuraamista, lelulla "ulos" palkaten. Tuntui hyvältä, itsehän en sen peräpään asentoa voi nähdä Yllättynyt Otin kuitenkin "varman päälle" tehden vasemmalle ympyrää sekä suorilla pätkillä usein vasemmalle käännöksiä. Loppuun vielä hieman namilla perusasentojumppaa sekä seisomista pallolla palkaten.

Päivällä lenkkeiltiin jäällä. Oli aivan törkeä tuuli, mikä oli aivan yllätys sillä pihassa oli niin mukava keli..

Iltasella suuntasin Hämeenkyröön. Saatiin Vaun kanssa paikka Rinan reeneistä, koska siellä oli vajaamiehitystä. Otin mukaan myös Huin. Lenkitin ja lämmittelin koiria maneesia kiertävällä "yläpolulla". Koirat mennä painattivat vapaana ja itse yritin otsalampun kotiin unohtaneena nähdä jotain pilkkopimeydessä. Koska aikaa oli ennen reenejä vielä pieneen lisälenkkiin, niin päädyin lähtemään metsään vielä uudestaan. Hui kun erkanee musta aika kauas, niin se ei ilmeisesti huomannut että lähdinkin oikopolkua pitkin takaisin autolle. Hätäännyin aika lailla kun sain koiria kutsuessani vain Vaun paikalle. Huusin Huita minkä kurkustani sain lähtemään ääntä ja jo kuvittelin sen mennä viipottavan maantiellä Yllättynyt. Kuulin kun joku nainen huuteli että "täällä mäessä on joku pikkukoira". No, Huisku sitten löysi kuin löysikin tiensä äipän luokse ja vinkui ja ulisi tullessaan - ilmeisen hätääntyneitä oltiin siis molemmat! Vai Hui on pikkukoira - hömp!! Mari kommentoi ennen reenejä että kuulostin aika huvittavalta kun karjuin metsässä että "Hui tänne!" "Hui pian!".. Nauru

Sitten itse reeneihin. On kyllä todettava että VAU ON KONE! Ihan mieletöntä. Se taipuu ja tekee just sitä mitä siltä pyydetään! Caritalle ISO KIITOS taitojen ylläpitämisestä ja lisäämisestä!! Rina oli suunnitellut tosi hyvä reenin, missä ekalla pätkällä(-kin) piti olla tarkkana ettei Vau ottanut tärppejä. Oli myös aivan oleellista että koira osasi itsenäisesti ja jo kaukaa hakea kepit. Vau oli aivan mahtava! Keittihän sillä aika paljon, koska jouduttiin ja saatiin muutamat toistot ottaa - mutta keittämisestä ei niin paljon ole haittaa itse agilityssä - kun se kuitenkin pysyi lähdössä.. Toisellakin pätkällä Vau pujotteli todella hienosti, mun ollessa jo kaukana ennakoimassa välistävetoa. Tämä pätkä myös ekalla kierroksella ei aivan nappiin, olen aikalailla ruosteessa Vaun ohjaamisen kanssa. Vau kysyy paljon että mitä ja minne - ja tulkitsee salamannopeasti mun liikkeistä ja kropasta. Eli ei paljon auta jos olen valovuoden myöhässä tai yliohjaan. Reeneistä jäi aivan älymakea fiilis, ja nyt alan sitten selailemaan kisakalenteria Silmänisku Kiitos Rina!

Oheen vielä yksi talvikuva vuodelta 2006 omasta agihirmustani.