..on taas tehty ja touhuttu, mutta ei tahdo ehtiä koneelle päivittämään.

Torstaina reenattiin ap Pinsiössä Pian kanssa. Pia oli tehnyt Huille pienen kahden kepin jäljen, missä mukavasti kuitenkin kulmia ja syvä jana. Sitä ennen reenattiin kuitenkin esineruutu. Se taisi mennä ihan mallikkaasti, vai olikohan niin että ekaa esinettä piti vähän sovitella suuhun siellä sammallikolla.. Esineiden luovutukset hyvin.

Jäljen jana oli Huilta tosi hyvä. Eteni hyvin suoraan - nappasi jäljen varmasti oikeaan suuntaan. Ekan kepin se nosti hyvin, mutta vikan yli ajeli sitten muitta mutkitta. Höh ja harmitus, eipä tullut loppupalkkaa.

Torstai iltasella oli tokon valmennusryhmän reenit. Kati S. oli meitä kouluttamassa ja meillä aiheina Huin kanssa ruutu ja tunnari. Ruutuun hyviä vinkkejä ja muistutuksia siitä miten sitä oikeaa paikkaa kannattaa vahvistaa paikanhauilla. Tunnarissa Hui oli kyllä nyt niin poikkeuksellisen huono että ei ole ollut hetkeensä. Se taisi mennä ekalla kerralla ja vaan napata jonkun ja toisti sitten sitä yritelmää ainakin kolme kertaa.. Kun homma lähtee menemään päin seiniä niin se tosiaan menee! Tehtiin vähän erilaisia kokeiluja - sekä sitä että pysäytin Huin kapuloille ja annoin uuden oma käskyn - että sitä että heittelin omaa ensin kauemmas vääristä kapuloista ja pikku hiljaa lähemmäs. Kun oma oli aivan muiden keskellä - Hui vaan meni ja nappasi sieltä jonkun, ei osannut irrottautua noutomoodista haisteluun. Katin kanssa oli puhetta että Huin kanssa ehkä voisi kokeilla sitä että kapuloiden joukossa ei ole omaa ollenkaan. Pitänee miettiä! Reenien loppuun otettiin vielä paikallaolot. Istuminen ok! Maahanmenossa taisi hieman ennakoida maahankäskyä, pitäisi reenata tätä erikseen käskytystä enemmän. Kiitos Katille!

Perjantai ilta meni Kangasalalla reenien merkeissä. Aloitettiin tottiksilla Kyötikkälän kentällä - niin että Hui meni ensin paikallaoloon. Se ok, palkkasin siitä. Itse tottis oli ihan mukavaa tekemistä, seuraamisasennoista telineille pääsin huomauttamaan ja Hui petrasikin hyvin. Tottiskentältä siirryttiin metsään missä odotti Huille jälki, minkä Heidi oli käynyt jo valmiiksi tallaamassa. Lähdettiinkin jäljelle heti kun olin polkenut Aaronin jäljen vanhenemaan. Hui teki taas tosi hyvän janan - eteni tosi suoraan ja varmasti piiitkälle ja reagoi jälkeen hyvin - nostaen kuitenkin takajäljen. Argh.. Jäljen alussa oli paljon pieniä polkuja ja metsässä ilmeisesti oli joku liikkunut hiljattain (nähtiin maastopyöräilijä), sillä Hui nosti nenäänsä ilmavainulle ja häntä nousi ylös. Ensin ajattelin että tuleekö tästäkin jäljestä ihan fiasko, mutta jäljellä sitä vaan oltiin - jos olisi ollut kisatilanne olisin ollut varmaan ihan epätoivoinen - mutta roikkunut kuitenkin perässä.. Hui nosti viidestä kepistä kolme ja minä kaksi. Ts. hyvin ja motivoituneesti se ajaa jälkeä, mutta ei ihan viitsi nostaa kaikkia keppejä.. No, yritän olla ahdistumatta siitä ja ajatella että se menee ohi taas niinkuin viime kaudellakin.

Jäljen jälkeen vielä esineruutu. Neljä esinettä takareunalla. Hui oli tosi hyvä - tosin, sitten kun haettiin se neljäs esine sieltä metsästä niin sekin oli märkä ja vaihtanut paikkaansa, eli jonkin sortin esineiden vaihtelua siellä oli suoritettu..

Vkonloppu sujuikin sitten sukuloidessa. Huin kanssa vähän tein ruutua ja tunnari sekä kaukoja, mutta pääasiassa keskityttiin onkimiseen - ja onkivavan kohon tuijottamiseen..

..ja ainiin, käytiinhän me vkonloppuna tosiaan näyttelyssäkin missä Hui edusti varsin kauniisti saaden keltaisen nauhan. Se tarkoittaa siis sitä että näyttelyura loppui yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Kiitos Anulle Huin hienosta esittämisestä!