Noniin, lähdempä muokkaamaan tätä kirjoitusta, katsotaan mitä vuodatus siihen sanoo :0

Tiistaiaamuna lähdin tosiaan Hannan ja koirien kanssa kohti Sipoota, tarkoituksena jäljestellä ja tokoilla kera kasvattajien :) Alkuun vaihdettiin tietysti kuulumisia ja turistiin mukavia, puoli kolmen maissa siirryttiin metsään, missä tallattiin Hannan kanssa jäljet - omille koirillemme. Pitäisi vain oppia ottamaan hyöty aina irti siitä kun on mahdollisuus saada vieraan tallaama jälki.

Huin jälki oli helpossa maastossa, haasteena jäljellä muutama polunylitys sekä lukuisa määrä suunnanmuutoksia. Janalla oli mittaa vain noin viisi metriä ja jälki vanheni tunnin. Mittaa jäljelle ei tullut kuin noin 300 metriä. Kun oltiin jälkeä tallaamassa satoi aivan kaameasti, sade onneksi loppui kun jäljen ajolle lähdettiin, eikä Hui jäljestänyt mielestäni mitenkään poikkeavasti vaikka sade varmasti olikin jälkeä huuhtonut - hienoa siis :)

Hanna ja Pekka olivat mukana jäljellä. Jana oli ihan ok, hieman Hui tarkasti takajälkeä mutta hienosti selvitti oikean suunnan ja lähti jäljestämään hyvin. Hui suoriutui jäljestä kaikkinensa hyvin, itse töpeksin päästämällä mm. liinasta irti sekä pysähtelemällä kulmissa - tosin en onneksi kiristänyt liinaa, mikä olisi ollut vielä isompi apu koiralle. Keskusteltiin jäljestyksen jälkeen paljon, ja ohessa listausta asioista mitkä hyvä pitää mielessä jatkossa ->

- jäljet merkkaamattomina ja mieluusti vieraan tekeminä. Ei pysähtelyjä (esim kulmissa), sillä pelkästään se antaa koiralle avun.

- jälkiliinaa ei päästetä irti, sitä ei kiristellä eikä siitä mitenkään ohjailla koiraa - sen ainoa tarkoitus on viestittää koiralle että keppien kantaja pysyy mukana. Jälkiliinan on syytä olla myös tarvittavan pitkä.

- jana aina niin että jos koira ottaa takajäljen, se päätyy tielle ja reeni päättyy siihen. Jälki voidaan toki aloittaa alusta muuta uudella janalla tietysti.

- jos koira hukkaa jäljen tai lähtee esim hirven jäljelle tai valejäljestää - pitää olla malttia niellä oma onnistumisen tavoittelu ja pakata koira kylmästi autoon. Suuri karhunpalvelus on tuoda koira takaisin hirvenjäljeltä merkatulle jäljelle ja pyytää että jäljestäisitkö nyt sitten tätä jälkeä - paras opetus koiralle on että jos lähtee hirven jäljelle, ei tule myöskään palkkaa -> parempi olla tarkempana ensi kerralla :) Tämä erittäin hyvä pointti - ei aina tarvitse onnistua jotta itse reeni olisi onnistunut!

- muista aina miettiä koiran motivaation ja osaamistason suhdetta. Liian helpot jäljet eivät tarjoa haastetta eikä koira opi mitään -> motivaatio laskee. Liian vaikeat jäljet tarjoavat toki haastetta, mutta pitää myös osata palata taaksepäin jos epäonnistuneita jälkiä tulee useita peräjälkeen.

- Huille kasvavasti lisää haastetta jäljille, mittaa vähintään alokasluokan verran, suunnanmuutoksia runsaasti, maastollista haastavuutta sekä myös jäljelle lisää ikää ja olosuhteita hyväksikäyttäen (kalliot, polunylitykset, purot, ojat tms.)

Pekan mukaan Hui jäljesti keskittyneesti ja sitkeästi, pohjatyöt saivat positiivista palautetta - hienoa :) Nyt jatketaan loppukausi pääsääntöisesti metsässä, tekemällä pidempiä (alokasluokan vähintään) jälkiä. Nappuloiden määrää vähennetään jäljellä tasaisesti, tosin ei niitä nytkään siellä enää paljon ole. Loppukipon kaveriksi voi miettiä myös jotain lelua, jotta voin entisestään kasvattaa Huin motivaatiota jäljestämiseen. Talven aikana on tarkoitus tutustua keppeihin, jäljelle otan ne mukaan vasta ensi keväänä.

Jäljen jälkeen siirryttiin tottisteluun,

Aloitin Huin kanssa vauhtiluoksetulolla, mikä oli hyvä - nopea ja suora. Palkkana lelu lentäen jalkojen välistä. Luoksetulon loppuasentoreenissä, missä palkka tulee takin helman alta (nahkarätti) on myös selkeää edistymistä - hiukan tosin hetsaan, mikä  on saanut Huihin mukavasti vauhtia. Namilla jatkossa tietysti myös tekniikkareeniä :)

Lelun kanssa otettiin myös seuraamista, missä hienosti demottiin meidän kaameaa poikittamista. Riittakin oli sitä mieltä että varmasti tämä kasvava masu vaikuttaa siihen että Hui pyrkii liian eteen ja myös poikittaa, se ei kerta kaikkiaan näe mua. Neuvoksi saatiin ottaa lelulla ainoastaan perusasentoreeniä + yhden askeleen seuraamista. Odotetaan siis että massu poistuu ja Hui taas näkee mitä tavoittelee :)

Namilla Huin seuraaminen oli sievää, paikka hyvä ja suora. Tätä lisää kuten myös imutusta. Käännökset ok namilla, apukäden häivytystä ja kun osaa ilman, voi ottaa myös neliöruutua lelulla palkaten.

Noudossa vauhtinoutoleikki hyllylle, rakennetaan ensin koko nouto pitoharjoituksista lähtien keveyllä kapulalla, ja vasta sitten parin viikon kuurin kautta siirrytään painvampaan kapulaan. Kapulan pureskelusta kielletään jämäkästi ja hyvästä otteesta kehutaan systemaattisesti.

Istumista otettiin namilla, mikä ok. Seisomista myös muutama toisto, mikä ok - on hyvä miettiä eri lelun käyttöä esim jäävissä ja seuraamisessa. Huilla on Riitankin mukaan vahva silmänkäyttö ja se aijaa helposti - pallojen ja muidenkin lelujen kanssa on hyvä ottaa erilaista leikkiä (hakea hieman raivoisempaa leikkiä ja sitä että Hui kävisi hanakammin leluihin kiinni, eikä keskittyisi niiden tuijotteluun). Riitta puhui myös jotain lampaista ;O

Eteenmeno otettiin nahkapallolle, suora - ei mikään älynopea, kun sitä palloa pitää kytätä. Riitan mukaan ei pitäisi olla ongelma, myös tämän pallon kanssa enemmän irrottelua ja eteenmenoa myös liikkuvan pallon perään.

Paljon tuli juttuja ja reenata pitäs vaikka mitä :) Myös PK esteiden alkeita voisi ruveta opettelemaan varovasti alennetuilla esteillä tietysti. Josko perheen kirvesmies vaikka rakentaisi ihan omat esteet tänne kotipuoleen.