Keskiviikko oli hiljainen kotitoimistopäivä. Tokottelin aamusella sisällä kaikkien kanssa. Vau ja Osku saivat jälleen keskittyä temppuihin ja mainittakoon että Vau on oppinut uuden asian - ympäri/ämpäri tempun :)

Huin kanssa aloitin leluseuraamisella, lyhyitä pätkiä ja paljon palkkaa pelkästä perusasennosta ja kontaktista. Huomioin erityisesti että palkkaus meni tällä kertaa oikeassa tahdissa - ensin naksu, sitten palkka - ja kroppa pysyy suorana. Hyvä huomio eiliseltä - kiitos Hannan ;) Leluseuraamisen lisäksi maahanmenoa lelulla jota Hui tarjoaa mukavasti. Vielä otin muutaman kapulan pidon (pitäisi siirtää kapula pois kokonaan reenikassista "tauko" - nimiseen paikkaan, jotta se nyt oikeasti jäisi mietintätauolle.). Namilla myös käännöksiä, peräpäänkäytöstä naksutellen + luoksetulon loppuasentoa. Hyvät lyhyet reenit. Josko vielä illalla saisi luoksetuloa avustajan kanssa + ampumiset.

Kävin tekemässä tuohon ajetulle kesantopellolle Huille myös jäljen. Jälki oli n.40 minsaa vanha, n.200 metriä pitkä. Nappuloita oli suht tiiviissä tahdissa ja kulmia taisi olla molempiin suuntiin parit. Sanoisin että jälki ei ollut kovin hyvä. Huilla oli kauhea into jäljelle mennessä ja ensimmäiseksi minä olin kumossa epätasaisella pellolla, hyvä että en sentään kaatunut Huin päälle. Ensimmäinen suora mentiin vauhdilla ja yli ekasta kulmasta varsin mallikkaasti, Hui korjasi itsensä takaisin jäljelle, mutta junamaisesta kulman suorituksesta ei ollut kyllä tietoakaan. Meno vähän rauhoittui ja Hui pysyi paremmin jäljellä, mutta ainoastaan viimeinen kulma oli sellainen mihin olin tyytyväinen, kaikissa muissa mentiin yli ja tarkasteltiin suht laajaltakin alueelta että missä lie se jälki kulkevan - höh :( No, kierroksia oli jostain syystä nyt paljon ja eiköhän tilanne reenillä taas palauteta. Peltojälki kutsunnee siis taas huomenna. Ajattelin ensin että metsään, mutta kai nyt on syytä tallustaa pellolla ja hakea sitä tarkkuutta ja jättää sitten jälki jossakin vaiheessa äitiyslomalle - talvilomasta ei tietoa ole jos talvi on samanlainen kuin viime vuonna.

Näiden aktiviteettien lisäksi Hui pääsi mukaan myös Ylöjärven kaupungille, sillä on nimittäin ollut nyt jos jonkinlaista pöhkimistä ja mietin että pitää taas ryhdistäytyä ja raijata sitä enemmän mukana arjen askareissa. Käveltiin yhdessä apteekilta postille, ja postilla jätin sen hetkeksi yksin kiinni ulos niin että pystyin koko ajan tarkkailemaan sitä postin ikkunoista. Herra istui varsin tyynesti ja hiljaa - vähän hännänpää aina heilahteli ohi kulkeville. Matka jatkui pienen lenkin kautta takaisin apteekille, eikä Hui löytänyt nyt mitään syytä pöhinöille, joten ihan onnistunut "kaupunkireissu".