Maanantaina vein vesselit hoitoon ja kävin Oskun ja Vaun kanssa pitkällä ja rauhallisella metsälenkillä. Olipas ihanaa pitkästä aikaa, masukin otti moisen liikuntasuorituksen ihan iisisti! Tänään pitää päästä uudestaan :)

Huin kanssa otin päivän aikana kaksi eri tottistelusessiota, kylläkin samoilla "teemoilla". Lähinnä siis vauhdikkaita lyhyitä sessioita, missä sivulletulojumppaa, imuttamista sekä leikkimistä. Heittelin pitkästä aikaa sille myös loppupalkkana palloja ja ilmeisesti se jäi herralle aika vahvasti päälle. Iltapäivällä nimittäin heittelin nurmikolle lannotetta ja koirat olivat vapaana pihassa. Hui ampasi paikalle kun näki mun touhuni ja luulin jo että se pyydystää lannotteita ja saan teljetä sen sisälle. Vaan ei - Hui "kyttäsi" mun heittokättä ja napsi ilmaa kun heitin lannotetta :O Tämä päättyi sitten siihen että mun käden ollessa nanosekunnin paikallaan se iski mun käteen naskalihampaillaan :O Hui pääsi sitten autoon siksi aikaa kun jatkoin lannoittelua, on se vaan syntymäpallohullu - jos Vau on siihen pikku hiljaa kasvanut ;)

Agirotutoimikunnan kokouksen jälkeen pysähdyin kotimatkalla tekemään Huille vielä jäljen. Jälki oli nyt ehkä pisin mitä on tehty - 60 -70 metriä. Siinä oli neljä kulmaa, kaksi molempiin suuntiin - välit olivat suht suoria. Nyt pitäisikin saada sitten jonkun viisaamman kommenttia siitä kulmatyöskentelystä. Hui nimittäin jäljestää suorilla aivan kuono maassa ja hyvin keskittyen. Kun tullaan kulmaan ja jälki "loppuu" se reagoi kyllä heti mutta nostaa hieman päätään ja bongaa jäljen ns. aika korkealla nenällä. Jälkeä jää tällöin ajamatta noin 20 - 40 cm.. Onkohan tämä ok?? Vai pitäisikö se "pakottaa" jatkamaan nenä maassa heti kun kulma alkaa - ja jos niin miten se tehdään? Pidän Huin tavasta jäljestää ja sen hyvästä keskittymiskyvystä - nyt vaan ohjaaja kaipaa hieman neuvoja ;)