Maanantaina reenattiin iltasella Hannan kanssa Teivon nurtsilla. Sinne oli hieman levitelty kalkkia, mutta ei annettu sen häiritä menoa - toivottavasti me ei häiritty nurmikon talvesta palautumista..

Huisku aloitti ruudulla. Ruudussa pallo valmiina. Voi ärsytys, meni sivusta sisään ja sai siitä sitten pallon palkaksi. Käytiin hakemassa paikkaa pari kertaa lähempää, näin hyvin suoraan sisään. Yksi täydeltä matkalta, mikä ok. Otettiin myös yksi maahan käskytyksellä ja siitä liikkeen loppuosa Hannan käskyttäessä. Tuli lujaa seuraamaan, ja teki myös aikamoisen banaanin. Huisku oli aikamoisessa vireessä mikä näkyi vähän kaikessa tekemisessä.

Sitten otettiin seuraamista käskytyksellä. Tuntui tosi hyvältä, täyskäännökset tosi skarpit. Sivulle siirtymiä pitää muistaa reenata enemmän. Liikkeestä istuminen otettiin myös mikä ok. En enää muista missä järjestyksessä tehtiin, mutta otettiin 2kg kapulan luovutusta puun kierrolla. Hyvät irtonaiset luovutukset, puri lujaa kapulaa eikä ekassa toistossa meinannut heti irrottaa, hmm.. Tunnarikin jossain välissä otettiin ja oli aika säätöä, ekalla kerralla kyllä omansa toi - mutta sitä ennen oli pitänyt ainakin yhtä väärää kapulaa suussaan. Ihan väärässä mielentilassa.

Ekan setin loppuun otettiin vielä vähän kaukojumppaa Hannan liikkuroidessa Huin takana + luoksetulo pysäytyksin. Molemmat pysäytykset ihan hyvin, tuo asenne pitää saada aina näkyviin Huin tottikseen!

Otin vielä toisen setin Huin kanssa - ensin yksi kapulan luovutus puun kierrolla ja sen jälkeen eteenmeno. Ne ok, eteenmeno siis suoraan pallolle.

Vaukin sai hieman hääriä kentällä. Kovin se on aina tunkemassa itseänsä mukaan, enkä henno sitä sitten kotiin jättää. Ei sen tekemisessä mitään vaikeuksia ollut, päinvastoin - iloisena tuuletti lelunsa kanssa. Mutta, ei se koira kunnossa ole. Katsoin eilen kellosta, niin Vaun iltaruuan syöminen kesti pitkälti yli 10 minuuttia. En tajua mistä se voi johtua.. Soittelin eilen myös Veteriin ja yritin tavoitella Palolahtea. Vaun koepalojen tulokset eivät olleet vielä tulleet, enkä itse Palolahteakaan saanut puhelimeen. Vastaanottoapulainen oli kyllä kovin auttavainen, ja jätinkin sitten soittopyynnön lekurille - tod.näk.kuitenkin soittaa vasta kun on tulokset saatavilla. Vaun oireilu hieman vaihtelee, ts. oksentelu oli melkein vkon katkolla ja nyt se on taas oksentanut päivittäin + kuolaa. Eilen kun hääräilin pihalla Vau pääsääntöisesti nukkui pallo kainalossa.. Mietin että jos koepalojen tulokset on puhtaat niin sitten voisin käyttää Vaun rtg kuvissa - tai ehkä eläinlääkärillä on sitten jokin toimintasuunnitelma, jotenkin vaan ärsyttää jo valmiiksi että se Palolahti tunkee sitä immunologista sairautta diagnoosiksi..

Takaisin reeneihin.. Eilen tiistaina reenasin Huin kanssa omalla nurtsilla tottista. Tehtiin ensin merkkimeressä seuraamista, Hui tuntui tosi hyvältä - painaahan se edelleen ja varmaan on välillä liian edessäkin, mutta asenne on niin . Tehtiin myös jäävät, ne ok. Sitten pystyestettä, mietin ensin että hypytänkö ilman kapulaa, mutta sitten ajattelin että eiköhän se onnistu kertalaakista - ja hienosti se sitten menikin. Voimakas ilmava hyppy molempiin suuntiin. Koskakohan mä voisin lakata pelkäämästä tätä liikettä? Pihassa otettiin myös ruutua, mikä löytyi nyt hienosti. Loppuun tunnari (mikä ok!), luoksetulon stoppeja sekä vähän kaukojumppaa.

Iltasella kävin tallaamassa Huille jäljen kotimetsään. Aika hankala on tuo metsä, siinä on tehty metsätöitä nyt keväällä ja risua ja kaatunutta puunrunkoa on kyllä vaikka muille jakaa. Jana ei ollut kuin n.25m, jälki lähti oikealle. Jana oli sellaisella metsäkoneen uralla. Jäljellä oli mittaa sports trackerin mukaan 840m ja vanheta se ehti reilun 2 tuntia. Hui (ja minäkin!) oli ihan häntä tötteröllä lähdössä hommiin, janalla hirveä höökaus, hyvin reagoi jälkeen ja näytti siltä että "vain" tarkistaa takajäljen. Lähti kuitenkin sitten ajamaan sitä ihan kunnolla - komensin pois ja lähdettiin matkaan. Alussa oli vähän säätöä, vauhti oli niin valtava että meni hirveän levottomaksi jäljestykseksi ja tarkisturinkuloita tuli tuon tuosta. Eka keppi jäi sille tielle. Jäljestys rauhoittui ja 2 & 3 kepukka nousivat hienosti. Loppujälki oli taas risukkoisella metsäaukealla ja jäljestys muuttui levottomaksi - Hui ajoi myös vikan kepin ohi tai yli - en edes itse sitä nähnyt. No, olin joka tapauksessa ihan tyytyväinen siihen että motivaatiota löytyy! Ja nyt tiedän että tuossa hankalassa metsässä käyn kyllä useammankin kerran reenaamassa, VOI jäljellä kun tulee jo jos jonkin moista metsää vastaan - ja selkeästi tuntuisi siltä että metsäaukeat / hakkuuaukeat on Huille selkeästi vaikeampia kuin ns. kunnon metsä. Näin se taisi olla jo viime kaudella ja sinällään ihan loogista - metsäaukealla se jälki kuitenkin "leviää" enemmän ja koira saattaa harhautua kauaskin varsinaisesta jäljestä.