Kerrassaan jännä sunnuntai takana kun piti vääjäämättä päivystää PK SM:ien nettituloksia + puhelinta tulosten päivitysten suhteen :) Ja kyllä sitten kannatikin jännittää, Hanna ja Veeti nappasivat SM Kultaa hausta ja toiselle hienolle koirakolle - Annelle ja Toivolle SM Hopeaa jäljeltä :) Voi niitä riemun kiljahduksia Lempäälän agilitykisoissa - ei vaan muu yleisö tainnut ymmärtää mitä minä siellä kiljun, mutta siitä viis!! Hurjan paljon onnea Hanna ja Anne, vielä tämän bloginkin kautta :)

Vaulla ja Caritalla oli kaksi starttia Lempäälässä ja minä olin sitten vähän niinkuin kuskina Caritalle, Vaulle ja Arskalle. Vaun ja Carita ensimmäinen rata oli Sivosen agilityrata ja oli kyllä kerrassaan kinkkinen - ainakin radan reunalta katsottuna. Vau pysyi jälleen todella hienosti lähdössä ja aina kepeille asti meno oli tosi hienoa, mutta kepeillä Vau pukkasi toiseen väliin - keppejä lähestyttiin avoimesta kulmasta. Sikäli ei pitäisi olla Vaulle tekemätön paikka, lienikö sitten vain työtapaturma. Loppurata meni myös hieman sähläykseksi ja Carita taisi todetakin että Vau oli aika levoton radalla. Kontaktit onnistuivat myös hyvin, joten ihan paljon positiivistakin radalla oli. Toinen rata oli hyppyrata ja tosi kiva sellainen. Alkuun Carita teki hienon vekin putkelle vientiin, mikä ehkä meni aavistuksen yli sillä Vau lähti hanakasti hakemaan supermieliestettään keppejä, mikä kuitenkin korjaantui Caritan käskyttäessä. Rata oli jälleen tosi mallikasta menoa, loppusuoralla tuli pieni hama sarjalla mikä sitten lopulta johti hyllyyntymiseen. Mutta, jälleen kerran hienoa menoa tytöt :)

Huisku oli myös menossa mukana ja meidän reissu ei meinannut alkaa mitenkään rattoisissa merkeissä sillä ilmoittautumispiste oli todella lähellä toisen radan maalia ja kun siinä Huin kanssa seisoskeltiin verrattaen lähellä ilmopistettä niin eikö sieltä radalta säntää maaliin tullut dalmis täydessä raivossa Huin päälle. Tai se ei kerinnyt tulemaan Huin päälle, koska jotenkin mun raskaana olevat aivot reagoivat poikkeuksellisen nopeasti ja sain laitettua jalkani (tosi fiksua) väliin ja karjastua sille koiralle. Sydän kävi ehkä nilkan kautta kurkussa, tiedä sitten miten se Huihin nyt pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa - itse kisapaikalla se otti kuitenkin senkin jälkeen ihan lungisti. Että mä vihaan tollasia agrepommeja mitkä säntäilee radalta, kuulin että se koira oli meinannut lähteä jo aikaisemminkin radalta jonkun toisen viattoman koiraparan päälle. Saisivat pysyä kotona jos multa kysytään!

Otin Huilla pariin eri otteeseen tottista, perusasentoa lelulla ja seuraamista muutaman askeleen pätkissä. Lisäksi sitten leikittiin, tehtiin vähän luoksetulon loppuasentoa namilla sekä istumisharjoituksia. Sitten otettiin vielä pariin otteeseen mammimisreenit, mitkä onnistuivat tosi hyvin. Hui keskittyi mallikkaasti ja se tillottaa vaan mua, naksuttelin ja palkkailin namilla. Lempäälän kentällä treffattiin myös Kaarina ja velipoika Hiski mikä oli tietenkin tosi kiva yllätys! Ei ollut epäilystäkään etteikö pojat olisi veljeksiä, vaikkakin Hiski on jonkun isompi raameiltaan ja mm. pää on aivan eri mallinen. Mutta väritys on melkein identtinen, Hiskillä on ainoastaan hieman punaisemmat ruskeat kuin Huilla.

Maanantaiaamu aloitettiin Huin kanssa tottistelulla pihassa. Otin perusasentoa ja seuraamista sekä lelulla että namilla. Argh kun tuntuu edelleen tosi vaikealta, pitää sopia kimppareenejä että apuohjaaja pääsee naksuttamaan onnistuneesta asennosta / pätkästä jotta mun ei tartte itse kuikuilla ihme kiemurassa ja samalla opettaa kivoja vartaloapuja Huille. Otin myös vauhtinoutoa jossa ensimmäisessä vaadin Huita tuomaan kapulaa edes hieman lähemmäs, toinen sitten oli jo parempi ja nopea josta suoraan palkka patukalle. Sitten tehtiin hieman luoksetulon loppuasentoa namilla, istumista sekä lelun avulla betonirenkaan kiertoa. Pätevää kerrassaan :))

Vau ja Osku pääsivät myös hieman tekemään temppuja jonka jälkeen Oswald otti ritolat vattupusikkoon, ja Vau sai temmeltää pihassa.