Maanantai aamusella otettiin pihassa Huin kanssa tokottelureenit. Meni ihan mukavasti, aikamoisessa vireessä se oli taas ja tunnari oli niin nopea että olin satavarma että tuo väärän - toi kuitenkin oikean eikä meinannut luovuttaa sitä! Puri siis lujaa, mutta positiivista on toki se että ei pureskellut!

Iltapäivästä lähdettiin jälkitouhuihin Heidin ja Pian kanssa. Metsässä tuli monen monta metriä tarvottua, mutta se tekee hyvää toimistonörtille! Ajoin ensin Tuplan jäljen, ja jo Tupla antoi osviittaa siitä että riistaa on tarjolla.. Aaronin jäljen jälkeen lähdettiin Heidin kanssa Huin jäljelle. Koskakohan mä toivun tästä jälkireenistä.. Huin suoritus löytyy täältä http://www.sports-tracker.com/#/workout/hatoivan/74j4tdukngtgof9j

Hui oli jo janalla tosi outo. Se lähti ns. normiin tapaan, reippaalla laukalla, mutta tiputti yht'äkkiä ihan kävelyksi ja nuuskutti maata tosi tarkkaan - välillä pälyillen sinne tänne. Jo mietin että jos se meinaa tätä tahtia jäljestää koko jäljen niin me oltaisiin vielä ensi vkollakin jäljellä.. Lopulta Hui nappasi jäljen, teki ison kiemuran takajäljen suuntaan mistä lähti porhaltamaan jälkeä oikeaan suuntaan - eli janalta oikealle. Jäljestys oli alkuun suht normia, mutta aika pian se alkoi saada outoja piirteitä - Hui pälyili, sen niskakarvat oli pystyssä ja häntä alhaalla. Ilman Heidiä olisi pelottanut! Ennen ekaa keppiä se säntäili miten sattuu ja mietittiin että se jäljestää nyt ihan jotain muuta kuin Heidin jälkeä. Sain sen jotenkin oman jäljen päälle, mistä se ajeli ekan kepin yli ja jatkoi hirven tms. jäljille. Ensin ajateltiin että se oikoo kulman, mutta pah - se paineli ihan minne sattuu hirveällä nelivedolla välillä aina pysähtyen nuuhkimaan ilmaa. Yritin saada sen taas jäljelle ja se sen bongasikin lähteäkseen aina uudelleen jonkun toisen hajun perään. Meinasi ihan palaa hiat! Sitkeästi kuitenkin rämmittiin koko hieno ja vaikea jälki läpi - ilman yhtään ilmaistua keppiä. Kun tultiin loppusuoralle, Hui pysähtyi taas ennen isoa ojaa - vai sen jälkeen haistelemaan ilmaa ja katseli metsään varautuneen näköisenä - minkä jälkeen se ajoi jäljen loppuun - yli viimeisenkin kepin. Sen sitten jo huomautin sille, että haloo täällä on tälläisiäkin.. Voi hyvää päivää, olisi tietysti mielenkiintoista tietää että mikä eläin / eläimiä siellä puskissa oikein oli. Hieman kyllä pelotti että mikä karhu puskan takaa tulee vastaan, mutta ei luojan kiitoksi tullut! No, ei tätä nyt kannata jäädä jossittelemaan sen kummemmin, torstaina jäljestetään samaisessa metsässä ja on sitten syytä jäljestää sitä keppijälkeä eikä porsastella metsän elävien suuntaan!

Jäljen jälkeen olin sen verran suivaantunut että mietin ensin jättäväni koko esineruudun väliin. Aaronin sen suoritettua päätin kuitenkin että tehdään nyt kun on ruutu valmiina ja sitä rataa. Hui teki ekalla lähetyksellä hyvän suoran piston ja nappasi esineen sitä ensin vähän nakellen. Käskytin uudelleen "esine" ja se lähti tuomaan sitä luovutukseen pysähtyen metrin päähän musta mälväämään sitä. Nappasin sitä poskivilloista kiinni ja karjaisin että "esine" samalla vetäen sen luovutusasentoon eteeni. Hui oli niin hölmistynyt että piti lujaa esineestä kiinni edelleen . Nostatin vielä kolme esinettä - mitkä se haki hyvillä suorilla pistoilla ja toi luovutukseen asti nätisti - kannatti suivaantua siis. Jokaiselta esineeltä hyvät pallopalkat.

Ohhoh, olipa reenikeikka. Jäljestin koko viime yönkin kun jäi niin päälle tuo metsässä rämpiminen