Eiliseksi olin järjestellyt työpäivän Espooseen ja illaksi sovimme Pekan kanssa jälkireenit Sipooseen. Kuinka kätevää! Pekka oli tehnyt Huille jäljen valmiiksi, ja teemana oli peurat + kepit. Jälki ei ollut kauhean pitkä (jotain lähemmäs AVO?), siellä oli 8 keppiä - joista osa pienempiä kuin mun pikkurilli - ja vielä piilossa lehtien alla . Janalle sain ohjeet että "jana on satametriä pitkä".. Öh, mä sitten tietysti heti ajattelin että jälki lähtee sieltä sadasta metristä, hih.. Jälki lähti noin 10 metristä, Hui tarkisti hieman takajälkeä ja lähti hyvin oikeaan suuntaan. Keppejä alkoi nousta tosi hyvin ja jäljestys itsessään oli tyypillistä Huiskua - motivoitunutta, voimakasta ja päättäväistä. Kolmos keppi oli ainoa mikä jäi ja se oli Pekan mukaan sarjan pienin - vielä pienempi kuin keppi nmr. 4 mikä oli hienosti piilotettu lehtien alle ja millä oli kokoa tosiaan vähemmän kuin mun pikkusormella. Huisku oli tosi tomerana näitä pieni keppiä paikallistamassa - häntä pystyssä kuoputti maata ja kaivoi kepin esiin. 7 keppiä 8 Hui nosti siis hienosti, joten aivan loistava suoritus - olen tosi tyytyväinen. Kaksi kertaa jäljellä Hui teki sellaisen hassun pyörähdyksen ja nuuskutti keskittyneenä - mietittiin Pekan kanssa että olisiko tässä ollut kyse kenties peuran jälkien tarkastelusta vai mistä - riistalle ei nyt kuitenkaan lähdetty.

Oppina jäljestä tuli se että nyt kun haluan Huille lisää haastetta ja sitä kautta motivaatiota keppeihin - on syytä pitää jäljet suht helppoina ja keskittyä tosissaan siihen että keppien suhteen Hui joutuu tekemään töitä. Näinhän on edetty jäljenkin suhteen, haastetta haettu jatkuvasti ja se on vain nostanut Huin tekemistä ja motivaatiota. Se että Hui jättää keppejä johtunee todennäköisesti siitä että se ei palkkaannu niistä - se ei koe niitä tarpeeksi haastaviksi (selvät keppien yliajot). Pekka kertoi esimerkin huumerkoirasta, mikä alkoi kokeneempana jättää ilmaisematta isot selkeät huumekätköt - mutta ilmaisi pienet vähäpätöiset määrät todella raivoisasti, ts. koira palkkaantui vain siitä että se oikeasti koki tehtävän haasteelliseksi.. On nämä epeleitä!

Hurjan paljon kiitoksia taas Pekalle hyvästä reenistä ja loistavista ajatuksista!

Reenien jälkeen pääsin vielä palluttamaan Unan pentuja. Voiih, miten ihania pieniä palleroita - mitkä eivät vielä edes purreet kovinkaan lujaa .