Huhhui, väsyneenä mutta onnellisena takaisin NOM reissusta. NOM:it kisattiin tänä vuonna Norjan Vossissa. Voss oli aikamoisen matkan takana, ja kokonaisuudessaan auton mittariin kertyi vkon reissulta n.2500km.

Vko sitten maanantaina lähdettiin kohti Vossia. Matkakaverina mulla ja Huiskulla oli Katja ja Zen. Suurin osa joukkuuesta lähti matkaan maanantain iltalaivalla. Aamusella oltiin Tukholmassa ja sieltä matka jatkui kohti Osloa, missä me Katjan kanssa yövyttiin Lillianilla. Keskivkona kukonlaulun aikaan jatkettiin kohti Vossia minne saavuttiin puoli kahden maissa. Vossissa päästiin heti reenien pariin, Huille esineruutu ja lyhyt jälki - mitkä molemmat pelittivät tosi kivasti. Tosin esineruudussa Hui yritti vaihtaa esinettä, mutta ehdin puuttua asiaan. Janatyöskentely hienosti ja pienen tarkistuksen jälkeen Hui lähti hienosti oikeaan suuntaan. Luottavaisin mielin itse kisaan. Torstaina oli viralliset harjoitukset sekä sen lisäksi lenkkeiltiin koirien kanssa metsässä totuttaen niitä paikallisiin hajuihin ja maasto-olosuhteisiin. Itse olin torstaina aika lentsuinen, mutta onneksi tauti tajusi pysytellä poissa.

Perjantaina alkoi sitten itse kisat. Meillä Huin kanssa kisat alkoivat aamulla kukonlaulun aikaan, sillä olimme ykkösryhmässä jälkinumero 2:lla. Oli tosi kiva päästä heti aamusta hommiin - eipä tarvinnut liian kauaa jännitellä. Huin perjantain jälki kulki aika tavanomaisessa mänty/kuusi metsässä. Aluskasvillisuus oli aika korkeaa, kanervaa ja mustikan varpuja. Jana oli selkeä, mielestäni ei hirveän pitkäkään. Jana oli tosi hyvä - kokonaispisteet 55,5/60p. Mistä lie sitten nuo muutamat pisteet menneet. Jäljestys oli vauhdikasta ja huoli kepeistä oli kova :P Kaksi ekaa keppiä sainkin nostaa ihan itse (ekana keppinä oli muuten se kuuluisa halko, jonka olisi pitänyt olla viimeisenä - jäljentekijä oli hieman ymmärtänyt ohjeet väärin), ja sen jälkeen Hui alkoi nostaa keppejä tasaseen tahtiin. Yhden kepin nostin vielä itse suoalueelta, missä Hui hieman pyöri ja hyöri. Toki harmitti että keppejä jouduin itse nostamaan, mutta kaikkinaisuudessaan olin tosi tyytyväinen Huin suoritukseen.

Perjantaina iltapäivällä oli sitten vielä tottis. Se ihan mukavasti, suurin virhe taisi olla 2kg noudossa vinohko luovutus + törmääminen. Siitä saatiinkin 7.5 ja 9.. Kokonaispisteet tottiksesta 73,25/80p. Perjantain suoritusten jälkeen oltiin Huin kanssa hyvissä asetelmissa, sillä pisteiden valossa johdettiin. Tiedossa toki oli että lauantaina tilanne saattaisi keikahtaa täysin - kuten se sitten tekikin.

Lauantaina lähdettiin aamupäivän toisessa jälkiryhmässä kohti maastoja. Kyllä jännitti ja ihan älyttömästi. Valvoin jopa yöllä kun olin niin hermostunut. Tosi järkevää ottaa kisaaminen niin tosissaan.
Lauantain jäljen jana oli aika sekavassa maastossa. Siinä oli puita, vadelmapuskaa ja heinikkoa ja janaruutu oli tosi sekavasti merkattu. Siitä johtuen lähetinkin Huin sitten ihan päin honkia ja meidät kutsuttiin takarajalta takaisin. Uusi lähetys oikeaan suuntaan ja menoksi. Tästä sähläämisestä janapisteet 37,5/60p.

Lauantaina jälki kulkikin sitten hieman haastavammassa maastossa. Maastopohja oli ihan ok ja normisettiä - mutta oli ylä- ja alamäkeä niin että jalat huusi hoosiannaa. Ihan karseita nousuja ja laskuja. Olin satavarma että ekaan ylämäkeen jäi keppi ja varmasti niin kävikin. Keppejä oli kasassa viisi kun saavuttiin jyrkänteen reunalle. Jyrkänteen rinne oli täynnä vadelmapuskia ja mietin että jos täällä on se viimeinen keppi niin voi apua. Hui jäljesti rinteen alas reagoimatta yhtään mihinkään. Tultiin tielle ja Hui jatkoi vasemmalle tietä pitkin. Harmittaa aika paljon että en heti tajunnut että jälki oli jo päättynyt - mutta eihän sitä jäljellä koskaan voi tietää mihin se päättyy ja varsinkaan NOM:issa ja Norjassa!! Käveltiin tietä pitkin kunnes näin keppien vastaanottajan. Meillä oli aikaa vielä 34 minuuttia ja me sitten sännättiin takaisin metsään etsimään sitä viimeistä keppiä - sitä kuitenkaan löytämättä. KYLLÄ OTTI PÄÄHÄN!! Toimitsijalta sain tiedon että keppi oli ollut rinteessä, noin 25m ennen tietä. Siellä se siis jossain lepää edelleen.. Arghh. Tämä jälki meni siis nollille, koska NOM sääntöjen mukaan viimeinen keppi pitää nostaa jotta voi ylipäätään jotain pisteitä saada.

Jäljen jälkeen oli ohjelmassa vielä esineruutu. Se pelitti hienosti, Hui nosti kaikki neljä esinettä pätevästi ja luovutti esineet siististi. Tuomaritkin tykkäsivät, pisteitä 76/80p. Pistevähennys meni siitä kun Hui kerran pysähtyi hetkeksi ruudussa ja katsoi yleisöä kohden. Jatkoi tästä kuitenkin itsenäisesti.

Kokonaispisteet 442,25p ja sijoitus 8. Jossittelusta ei ole tietenkään mitään hyötyä, mutta jos se typerä viimeinen keppi olisi siitä pöheiköstä löydetty olisimme olleet 160 pistettä rikkaampia ja kultamitalisteja.. Mutta eipä se jossittelu auta, ja varmasti sitä jokainen kisaaja kohdallaan miettii että jos ja jos.. Mutta olisi se ihan kiva JOS joskus meilläkin kävisi hieman tuuri, ja natsaisi asiat yhdessä ja samassa kisassa. Ehkä joskus toiste sitten!

Hanna ja Kit petrasivat hienosti viime vuotista suoritustaan ja nappasivat hopeamitalin niukalla piste-erolla kultamitaliin. Olisin niin suonut teidän voittavan koko kisan :) Onnea hurjan paljon Hanna ja Kit vielä tätäkin kautta!! Onnea myös Katjalle ja Zenille 5. sijasta, hieno paluu äippälomalaiselle!!

Voitimme hopeaa jäljen joukkuekisassa, mikä tietysti oli hieno juttu! Hyvä me!!