Lauantaina lähdin hyvissä ajoin ennen agilitykisoja Nokialle tarkoituksena reenata jälkeä ja esineitä Tainan kanssa. Tallattiin jäljet vanhenemaan jonka jälkeen esineruututouhuihin. Siinä ohessa tuli selväksi että metsissä on MEJÄ kokeiden verijälkiä vanhenemassa ja että meillä ei ole mitään asiaa metsään.. Vinkkinä kokeen järjestäjälle todettakoon että kun noissakin metsissä reenaa taatusti erinäisiä haku- ja jälki-ihmisiä, saattaisi olla järkevää ilmoittaa kokeesta joko lähiseuralle tai ainakin tien alkuun laittaa jokin kokeesta ilmoittava merkki..

Jäljet jäivät siis metsään, mutta otettiin esineitä - tai Hui teki kahdella Tainan esineellä esineen nostoja. Nämä ihan hyvin!

Sitten agilitykisoihin. Eka rata oli suht helppo, missä kuitenkin yksi rima välistävedoilla sekä käsittämätön keppivirhe Vaulta, väärältä puolelta sisään ekaan väliin.. Kepit oli tosin muurin jälkeen aivan radan reunassa metsää vasten - en tiedä sitten oliko Vaun vaikea hahmottaa koko estettä? Tein radalla puomilla takanaleikkauksen mikä ei ole meidän vahvinta osa-aluetta koska yleensä pyrin pysäyttämään Vaun ylösmenokontaktille. Tämä onnistui kuitenkin hyvin.

Toinen rata oli huomattavasti kinkkisempi ja ohjaajakin entistä enemmän pois vireestä pitkän päivän sählinkien jälkeen. Ennen rataa Vauta lämmiteltäessä meinasi käydä hullusti, sillä Vau hyppäsi mua vasten - tikkasi numerolappuun ja saman tien kun lappu tippui maahan tajusin että hakaneula on häveissä. Vau alkoikin heti kakoa jotain kurkustaan ja aikansa yritettyään se sai sylkästyä ulos avonaisen hakaneulan.. Silmissä ehti jo vilistä yölliset eläinlääkärireissut missä Vau joudutaan avaamaan hakaneulan etsimiseksi - onneksi ei kuitenkaan Viaton. Toisella radalla sain heti kolmannella hypyllä Vaun tiputtamaan riman, Timo taisi kommentoida että oma vauhtini pysähtyi täysin kun aloin kääntämään Vauta jo hypylle. Keinun jälkeiselle hypyn kautta mentävälle putkelle piti käskyttää aika lujaa jotta koira saatiin oikeaan päähän - ja minä käskytin sitten niin paljon että Vau ei meinannut mennä koko putkeen. Radan lopussa oli kaksi peräkkäistä takaakiertoa missä en enää toisessa saanut Vauta taipumaan oikein. Ei nyt kulje tämä agility, no - onneksi keskiviikkona jatketaan harjoituksia Silmänisku.

Sunnuntaina vietettiin Huin sisarusten (Susan ja Ruu, Katri ja Mervi, Kaarina ja Hiski, Laura ja Bestis) + Hannan Veikan ja Veetin + Elinan Ion ja Njodin + Katrin Emmin kanssa yhteistä reenipäivää. Mukana tietysti myös äippäkoira Glenda. Aloiteltiin Pirkkahallilla kymmenen maissa tottiksilla. Ensin tietysti pakollinen pentuepotretti, mikä toivottavasti lisätään tähän myöhemmin Silmänisku.

Aloitettiin paikallaoloilla, Huilla sekä istuminen että makaaminen ok. Istumisessa tosin kerran haisteli maata, ja paikkamakuussa Lauran kävellessä ympärillä piti hieman kiemurrella kun ei tiennyt että pitäisikö tervehtiä vai ei - huomautin ja toisella häirintäkierroksella ei moitittavaa.

Hui teki ensin seuraamista. Ei painanut juuri lainkaan, eikä siihen sitten sen kummemmin puututtu kun ei ollut mihin puuttua. Seuraaminen oli ilmeisen hyvää tällä kertaa.

Sitten otettiin telineet. Hui hyppäsi pystyesteen hyvin yli tosin empien ensin tulosuunnasta tullessa - yritti kiertää. En ottanut hyppyä enempää koska saatiin puhtaat ylimenot molempiin suuntiin. HarjoitusA:ta vielä muutamat kerrat, hyvin nätisti Hui sen tulee joten kai tässä kohta voisi uskaltautua oikealle A:llekkin.

Loppuun vielä eteenmenoa. Hanna vei nahkapallon kentän laitaan Huin nähdessä. Seuraaminen palloa kohti ei ottanut onnistuakseen, joten seurautin pois päin pallosta ja näin suht ok. Palkkaus erikseen seuraamisesta jonka jälkeen lähetys pallolle. Hui lähti ihan hyvin vaikkakin perässä roikkuva remmi sitä ärsyttikkin. Plääh, pitää nyt miettiä tätä eteenmenoa että millä keinolla sen parhaiten saisin pelittämään. Jotenkin tuntuu että pitäisi tuo seuraaminen vain ottaa vaatimisen kautta?

Kaikkien taitavien koirien reenattu lähdettiin Lahdesjärven ABC:n kautta Sääksjärven metsiin reenaamaan. Tallattiin ensin erinäisiä jälkiä metsään vanhenemaan. Laura oli kiltti ja jaksoi tallata Huille melkein AVO luokan jäljen, Kaarinan GPS:n mukaan sillä oli mittaa n.750m. Jana oli n.30-40m ja jäljellä keppejä 7. Jälki vanheni vajaan puolitoista tuntia. Oli ihan haastavat olosuhteet, suht lämmin ilma ja tuntui että välillä ei käynyt tuulen virekään. Huisku oli aika läähätyksessä jo ennen metsään menoa eikä tietysti suostunut edes juomaan. Janalla eteneminen ja jäljen nosto tosi hyvät - tosi lähti takajäljelle. Annoin mennä, missä menikin melkein tielle asti, kääntyi ja jatkoi oikeaan suuntaan. Jäljestys oli ihan ok, jostain syystä 3 ja 6 kepit metsään kuitenkin jäivät - molemmat Lauran kanssa bongattiin joten jäljen sivusta ei olla menty, oliko sitten Huilta huolimattomuutta vai vain vahinko - mene ja tiedä. Seuraavan jälkireenin voisi tehdä niin että itse jälki olisi suht helppo ja lyhyt mutta keppejä saisi olla runsaasti ja suht tiheään.

Koirien jäljestettyä mentiin esineruutureeniin. Hui teki edelleen vain nostoreenin. Ensin esineen nosto aivan läheltä ja sitten sama uudelleen hieman kauempaa. Hanna kuskaili esineitä. Lähiesineiden nostot ok, toisella hieman kauempana meinasi mälvätä mistä huomautin. Otettiin uusiksi jonka jälkeen toi esineen nätisti. Tästä nahkapalloleikit palkaksi Hymy.

Esineruudusta paineltiin sitten taas hakumetsään missä Hui ei muuta tehnyt kuin oli tallaamassa aluetta. Olipa mielenkiintoista olla pitkästä aikaa hakureeneissä mukana, en muistanutkaan että maalimiehenä olo on niin jännää kun odottaa että tuleeko se koira - vai karhu, vai hirvi vai käärme Cool. Radiopuhelimet olivat kyllä tosi iso apu, joista yhtä sitten pitkän reenipäivän päätteeksi etsittiinkin sieltä 150 metrin radalta - onneksi löytyi ja päästiin lähtemään kotiin ennen auringonlaskua.

Oli tosi kiva ja opettavainen reenipäivä Hymy. Ainakin Laura ja Elina napsivat kuvia, niitä odotellessa Silmänisku. Kiitos kaikille!!