Ihan ensimmäiseksi suuren suuret onnittelut Osku-papparaiselle, mikä täyttää tänään 10.10 kokonaiset 12 vuotta. Osku on ihan suhteellisen hyväkuntoinen. Takapää on hieman jäykkä, autoon hyppäämiset sekä pediltä ylösnousut on suht tahmeita, mutta kun papparainen vauhtiin pääsee niin se painelee ihan hyvää vauhtia. Osku on hieman köhinyt ja rykinyt pidemmän aikaa, olen sitä seuraillut ja toivonut sen menevän ohi. Ei näytä kuitenkaan menevän, joten eläinlääkärireissu on jollakin aikataululla edessä..

Sitten itse reenailuihin. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina ollaan tokoiltu Huin kanssa ahkeraan pihassa sekä sisälläkin. Sisällä ollaan otettu "pienen" esineen luovutusta ja etsintää eteisen karvalankamatolta. Kynän tuppi aiheuttaa Huille suuria vaikeuksia olla purematta, kolikon se luovutti montaa kertaa jo tosi nätisti. "Pienen" reenin lisäksi sisällä ollaan jumpattu kaukoja. Jotenkin tuntuu että ne jopa hieman edistyisivät - tosin seisomaan nousu on Huille aika lailla epäselvä - sen mielestä "ylös" käsky tarkoittanee tällä hetkellä sitä että se tökkää kuonollaan mua käteen.. Höm, reeniä siis vaan lisää.

Ulkona ollaan reenattu hyppyä, mikä mielestäni on aika lailla kisa valmis. Nyt vaan pitäisi käydä ottamassa eri paikoissa hyppyä. Luoksetulon pysähdyksiä ollaan tehty kiertojen kautta + seisomista myös itse liikkeeseen yhdistäen. Seuraamisessa ollaan keskitytty täyskäännöksiin (pitääkös ne tokotokossa tehdä oikealle päin kääntyen?) sekä oikealle käännöksiin. Mukavaa pikku näpertelyä .

Tänään sunnuntaina reenattiin hakua. Tallasin jäljenkin ennen hakureenejä - mutta olin unohtanut että hakureeneissä kestää aika kauan - joten jälki jäi ajamatta kun piti porhaltaa miljoonaa kotiin - ja sori reenikaverit kun lähdin vielä vähän keskenkin . Argh kun olen ahdistunut tästä perheen pikkulapsiajan ja koira reenien yhdistämisestä, nyt vielä kun Toivaska rupesi rakentamaan autokatosta niin olen aika lailla motissa tenavien kanssa. Ihan tuskasta, pakko olisi antaa herran rakentaa sitä autokatosta että sekin joskus valmistuisi mutta sitten taas oma pää hajoaa kun minnekkään ei pääse ilman että raijaa mukana tenavia. No, pidän kuitenkin kiinni omasta ajasta vaikka tapahtuisi mitä - hakureenien suhteen pitää edetä nyt vaan reeni kerrallaan ja yrittää olla ottamatta niistä stressiä, edetään sitten sitä vauhtia mitä elämäntilanne antaa myöden..

Huille tehtiin tallaamattomalle alueelle neljän maalimiehen etsintä. Ekalla se eteni ensin aika maavainuisesti mutta taisi bongata Iikan kuitenkin sitten ihan ilmavainuisesti. Tokalla maalimiehellä Huilla oli jo selkeä käsitys siitä mitä pitää tehdä. Se nuuskutteli ilmaa hyvin ja kun oli varmasti saanut hajun vahvistin vielä sanomalla "siellä" - jonka jälkeen peruutettiin pari metriä ja lähetin Huin vielä toisen vahvistuksen jälkeen maalimiehelle. Hienosti Hui bongasi Iikan kuusen alta . Kolmos ja nelos maalimiehet samaan tyyliin, hienosti meni! Oli tosi kivaa olla hakureeneissä, hieman siinä tosin stressaantuu kun etsii hädissään piilojen oikeita osoitteita ja toivoo ehtivänsä sinne ennen koiraa . Kaikki meni kuitenkin ihan jees, kiitos Hanna, Iikka ja Anne!