Tänään tuli tasan kahdeksan viikkoa siitä kun Hui operoitiin Seinäjoella olkanivelen OD:n takia. Sairasloma on siis virallisesti ohi! Ollaanhan tässä jo n.kuukauden päivät lenkkeilty pikku hiljaa lenkkiä pidentäen, hirveästi irti en ole vielä Huita päästänyt vaan ajatellut ensin kasvattaa sen lihaskuntoa. Olen aika hermoraunio sen suhteen että pelkään että sen jalka ei kestä kasvavaa rasitusta Otsan rypistys Mitään oireita ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut, joten eipä tässä kai voi muuta kuin toivoa parasta!

Otin aamusella pienet sisätottistelut. Lähinnä keskittyen peräpään käyttöön, sekä sivulletuloihin. Muutamat istumiset myös, mitkä tuntuvat toimivan hyvin.

Iltapäivällä tottistelin omassa pihassa. Aloitettiin kapulalla, mihin Huilla kyllä nyt hyvä asennoituminen. Ensin nostoja lennosta, mitkä kaikki hyvin "perille asti". Palkkaus nopeasti lelulla. Otin myös yhden perusnoudon mikä mainio, paluuvauhti todella hyvä - ja Hui jopa törmäsi tullessaan luovutusasentoon Cool. Siitä nyt ei toki kannattaisi olla iloinen, mutta olen tyytyväinen että se tuli lujaa loppuun asti!

Otetttiin myös seuraamista. Atte toimi tuomarina peräpään vinouden suhteen. Atte kommentoi, että "...pylly on suorassa mutta se pää on kauhean vinossa kun se jostain syystä tuijottaa sinua äiti.." Nauru. Selitin sitten että jos näin on niin se on aivan loistava Huisku! Otettiin muutama pidempi pätkä mitkä tuntuivat (ja ilmeisesti näyttivätkin!) hyviltä + käännösreeniä namilla oikealle. Koitin myös juoksua lelulla, mutta ei onnistunut - Hui lähti heti säntäämään mun eteen. Pitänee jatkaa namin avulla.

Loppuun vielä istumisia. Eivät toimi ulkona kyllä ollenkaan niin hyvin mitä sisällä, höh!

Vau reenasi puun kiertoja. Otin myös hieman seuraamista sekä jäävät + luoksetulon. Yhtä hassu akka Pusu

Iltasella kävin Huin ja Vaun kanssa pienellä lenkillä. Hui sai juosta vapaana noin puolet matkasta ja kyllähän se sitten juoksikin. Vielä hetkeensä en ajatellut päästää Vauta ja Huita yhtä aikaa irti - telomisen pelossa.