Aamupäivällä otin sisällä tottisteluja, pääsääntöisesti Huilla. Osku ja Vau saivat hieman temppuilla :)

Huilla aloitettiin kapulanpitoreeinllä, missä olin tiukkana puremisen suhteen. Saatiin mukavasti onnistuneita toistoja ja myös muutama harjoitus niin että jätin Huin parin metrin päähän istumaan kapula suussa ja pyysin sitä "tuo" käskyllä tuomaan kapulan. Meni tosi kivasti! Tämän lisäksi jauhettiin perusasentoa ja peräpäänkäyttöä erinäisillä käännösharjoitteluilla. Tehtiin myös peruutusta, mikä alkaa sujua! En tosin tiedä mihin sitä PK puolella tarvitaan, mutta edistänee sekin tuota peräpään käyttöä. Lopuksi otettiin vielä luoksetulon loppuasentoja sekä istumista, mitkä molemmat mukavasti.

Vaikkakin olin jotenkin ihan puhki ja jalat on ihan älykipeet eilisestä Viskin jäljen teosta (se metsästäjille tehty jälki laski sellaiseen laaksoon ja selkeästi sekä se lasku että nousuosuus ovat koetelleet mun raskauden veltostuttamia lihaksia - hyvä niin, kohta ne lihakset saa kunnolla kyytiä kunhan päästään tästä massusta eroon!) - tein Huille metsään jäljen samalla kun lähdin kauppareissulle. Jälki oli mielestäni suhteellisen haastava. Maasto oli täysin tuntematon, ohi olen ajanut monesti - mutta lähempi tutkinta, eli jäljen tallaus osoitti hieman muuta. Jälki lähti ihan nätistä metsästä ja heti muutamien kymmenien metrien jälkeen tuli suht ison ojan ylitys. Jälki jatkui aikamoiseen ryteikköön ja myös metsänpohja oli aivan litimärkää, suurimmaksi osaksi suht syviäkin lammikoita. Sadattelin jo mielessäni että niin jää tämäkin jälki ajamatta - mutta jatkoin "mättäältä mättäälle pomppimista" ja lopulta metsän laatu parani tavalliseksi mäntymetsäksi. Jälki oli vähintään puolen kilometrin pituinen, tosin se tuntui vielä pidemmältä kun varsinkin tuo ensimmäiset 200 metriä oli aikamoista uimareeniä. Kulmia oli reilusti, ja jälki oli täysin merkkaamaton. Jälki vanheni hieman reilusti, 1.5 tuntia ja siellä oli kolme välikippoa + loppukippa.

Lähetin Huin janalle n. 10 metristä. Se lähti maavainuisesti liikkeelle, mutta nosti taas nenän ylös ja bongasi jäljen selkeästi ilmasta - en tiedä, jotenkin en pidä tuosta tyylistä, mutta en tiedä mitä sille pitäisi tehdä - ideoita? Hui lähti kuitenkin hienosti oikeaan suuntaan ja jäljesti aivan loistavasti. Sillä ei ollut niin mitään vaikeuksia kosteikossa vaan se hyvinkin määrätietoisesti hyppelehti eteenpäin ja suurin tuska oli mulla pysyä sen perässä. Kosteikon loppuessa se hieman harhautui jäljeltä ja metsään jäi yksi kippa - jopa näin sen, mutta en halunnut korjata / auttaa millään lailla, joten jatkettiin matkaa. Muut välikipat sekä loppukippa nousivatkin sitten tosi hyvin - en voi kuin äimistellä tuota pientä koiraa, se on aikast pätevä :)

Nyt pitää vaan päästä ajamaan näitä pitkiä ja eri tavalla haasteellisia jälkiä + saada jana-asiat kuntoon. Keppien suhteen ei tosiaan olla tehty vielä yhtikäs mitään, mutta uskoisin että asia aukeaa Huille suht nopeasti enkä sikäli pelkää jättää sen asian opettamista keväälle.