Reenit nimittäin..
Vkolla käytiin Pian ja tenavien kanssa reenaamassa tenavatokoa. Siinä ei mitään erikoista, nyt pitää vaan vahvistella noita jääviä + ottaa muutaman kerran parin kilon nouto, eiköhän se riitä. Ehkä jonkun näköisen paikallaoloreeninkin voisi ottaa, sen nyt tosin ehtii sitten vielä Norjassakin.

Tökkimiset on tapahtunut enemmänkin maaston puolella ja pieni paniikki nostaa päätään. Lauantaina reenattiin Pian ja mun pirpanoiden kera Metsäkylän metsissä. Esineruutu ensin jälkien vanhetessa. Oli vähän kapeampi alue, mutta halusin siihen ne neljä esinettä - Pia takarajalla apparina. Eka esine, etuesine, nousi hyvin - reagoi tosi hyvin. Mutta sitten juostiin, ja juostiin. Nopea pisto taka-alueelle ja viittäsataa takaisin. Toinen esine nousi sieltä jostain jonka jälkeen juoksu jatkui. Pia tuli pois ruudusta ja otettiin kaksi esinettä vielä niin että ne valmiina. Näin nousi nyt paremmin. Jostain syystä tämä reenitekniikka ei nyt tällä kertaa pelittänyt ja Hui enemmänkin väisti Piaa kuin olisi ohjautunut sen avulla. Höh. No - mutta iloisesti ne esineet sieltä lopulta tuli - täytyy nyt muutamat kerrat ottaa niin että esineet on valmiina, ilman apuohjaajaa.

Sitten jäljelle. Jäljellä mittaa aika lailla kaksi kilometriä. Metsässä oli jos jotakin liikkujaa, lenkkeilijää ja sienestäjää ja joku ihmeen Pirkan Hölkkäkin tms. sattui samalle seudulle. Jana oli tosi hyvä. Jana oli jyrkähkössä rinteessä. Hyvin Hui eteni ja tarkasti takajälkeä ja kääntyi hyvin oikeaan - eli vasempaan suuntaan. Heti alussa tuli lenkkipolun ylitys, missä lähes törmättiin lenkkeilijään. Hui ei siihen niinkään reagoinut mutta vähän oli säätöä että päästiin siitä polulta yli oikeasta kohdasta. Hui yritti sitkeästi lenkkipolulle - lopulta päätyi kuitenkin metsän puolelle ja nosti ekan kepin hyvin. Tämän jälkeen jatkettiin, ja pian törmättiin sienestäjiin. Sienestäjät olivat ehkä noin 10 metrin päässä sivussa meistä ja pienen pörhistelyn jälkeen Hui jatkoi hyvin matkaansa. Samaiset sienestäjät leikkasivat meidän jäljen yli juuri ennen kuin kulman jälkeen lähdettiin palaamaan takaisin päin. Tästä ei koitunut vaikeuksia ja pian nousi toinen keppi. Tämän jälkeen oli hetki tosi säätöä, Hui tarkasteli ja tarkasteli ja päädyttiin samaiselle lenkkipolulle mikä oltiin alussa ylitetty. Mentiin polun yli, palattiin takaisin ja kohta taas mentiin yli. Hirveetä sinkoilua enkä voinut kuin mennä perässä kun en tiennyt yhtään missä jälki meni. Jotenkin ihmeen kaupalla päädyttiin jäljelle ja kohta nousi kolmos keppi. Sitten taas jäljestettiin ja pyörittiin ja hyörittiin ja jotenkin käsittömättömällä tavalla nostettiin vielä (Hui ilmaisi kaikki nostamansa viisi keppiä tosi hyvin) kaksi keppiä. Sen jälkeen tuli väistämätön tenkkapoo, pyörittiin niin isolla alueella - käytiin välillä piiiitkällä toisessa suunnassa ja sitten taas piiitkällä toisessa suunnassa. Kovasti Hui yritti, mutta ei siitä mitään enää selkoa tullut. Oli sitten pakko luovuttaa. Aikaa oli mennyt hurjat 50 minsaa. Huhhuh, olihan se suoritus. Jäi aika paska fiilis, mutta eittämättä sitä haastetta oli nyt niin paljon että Hui ei vaan pystynyt selvittämään jälkeä loppuun. ISO kiitos Pialle hyvästä jäljestä ja lastenhoitoavusta :) ...ja sorry että kesti siellä metsässä niin kauan!

Illalla kävin vielä tekemässä kotimetsään Huille jäljen. 1km, jana oikealle ja 5 keppiä. Janalla Hui otti takajäljen. Nyt en jaksanut korjata (antaa ajaa tielle jne., vaan komensin takaisin. Lyhyt näköistä, mutta olin jo ihan puhki ja kello oli puoli9 jajajajaj...). Jäljestys oli jotenkin ihan mielipuolista. Häntä oli aika pystyssä ja veto liinassa ihan tolkuton. Vähän H-moilasena menin perässä. Eka keppi nousi iloisesti. Ennen tokaa keppiä Hui surffasi kulmassa ja harhaili ihan tolkuttoman kaukana. Savu nousi mun päästä mutta sitkeesti rämmin siellä pöpelikössä perässä. Tokaa keppiä ei sitten enää huvittanutkaan nostaa vaikka meni TÄYSIN sen päältä. Nappasin kepin itse ja aloin pöljänä ilakoida ison nahkapallon kanssa. Hui näytti enemmänkin myötähäpeävän kuin olevansa kateellinen pallosta.. Tokan kepin jälkeen oli suht pian suora kulma. Hui painatti ihan täysillä kulmasta yli ja ehkä noin 10m jälkeen reagoi että ainiin, täällähän oli jokin jälkikin mistä piti pitää huolta. Pian tuli uusi kulma ja ihan sama homma. Jos olisin antanut niin me oltaisiin päädytty yhden talon takapihalle jonkun perheen riemuksi.. En sitten päästänyt vaan kyselin että missäköhän se meidän jälki on.. Sitten se taas löytyi ja painatettiin siitä riemusta kolmoskepin yli. Ei mitään reagointia. Komensin Huin takaisin ja kysyin että mitä ihmettä se touhuaa. Pidin ihan nätin pienen puhuttelun keppien tärkeydestä ja sitten jatkettiin. Neloskepin yli tosi iloisesti ja mitenkään reagoimatta. Vitoskepin herra sitten suvaitsi nostaa minkä kanssa leikittiin hyvä tovi. Voi herranjestas sanompa vaan. Ei nyt todellakaan olla iskussa tämän touhun kanssa. Ihan pohjanoteeraus koko tämä jälki. Johtuiko se sitten mistä? Siitä että jälki oli mun tekemä? SIitä että metsässä ehkä oli liikkunut joku muu (harhat)? Siitä että aamun jälki epäonnistui - aiheutti painetta = vauhtia? Ihan paska fiilis :(