Kotipihapuuhasteluiden lisäksi sekä lauantaina että sunnuntaina on ahkeroitu reenien parissa - ja kello kaulassa. Argh, kun on ärsyttävää kun aina on kiire johonkin suuntaan ja eikä pysty täysin 100%:sti keskittymään reeniin. No, se on tätä tässä elämäntilanteessa - jatkossa se varmaan helpottaa kun tähän aikataulusoppaan lisätään vielä poikien ja Ellan harrastukset .

Lauantaina reenattiin siis Karhella Hannan ja lasten kera. Esineruutu niin että ensin oikeasta takakulmasta esine - mikä nousikin ihan ok. Sitten vasen takakulma - minne Hui upposi hyvin mutta jostain syystä ei nostanut kahdella pistollakaan tätä esinettä. Kolmannella pistolla esine sitten nousi, mikä lie sitten syynä että näin monta pistoa tarvittiin - esineenä kuitenkin ihan "helppo" punainen kukkaro.. Huin jälki oli reilu ALO:n mittainen, kuudella kepillä (alussa 3 suht nopeaan ja loput 3 lopussa tiiviisti). Jana oli aika huono Huilta, jouduin lähettämään puoli välistä uudelleen. Nappasi hyvin jäljen ja lähti hyvin oikeaan suuntaan. Kolme ekaa keppiä nousi hienosti! Neljäs keppi jäi matkan varrelle, kaksi vikaa taas hyvin. En ole ihan varma oliko se paikantavinaan sitä neloskeppiä jossakin vaiheessa, en kuitenkaan voinut puuttua (enkä halunnut!) asiaan mitenkään. Ihan tyytyväinen olin Huin suoritukseen, keppejä oli kuitenkin tosi tiuhaan sen makuun .

Tänään sunnuntaina porhallettiin sitten Vaiviaan. Ensin esineruutu. Esineitä ruudussa neljä - takaosassa kaikki ja Hui näki kun Hanna tuli ruudusta. Jostain ihmeen syystä en ajatellut ja lähetin Huin vastakkaisesta etunurkasta kuin mistä Hanna oli juuri tullut.. Hui tietysti sinkosi sinne mistä se oli nähnyt Hannan tulevan - eli pisto oli sellainen oikeasta etunurkasta vasempaan takanurkkaan .. ihan kuin oppikirjasta  . Hyvä minä! Esine nousi heti, joten hyvää sentään se. Toisella pistolla Hui lähti taas ihan mihin sattuu, upposi kuitenkin taakse ja sitä kautta vasemman sivun kautta ulos ja etureunan yli polulle missä joku pappa hortoili etsimässä korvasieniä kun ruutuun saavuttiin. Komensin pois ja uudella lähetyksellä nousi sitten kakkosesine. Kolmas esine nousi muistaakseni suht ok, ei Hui kyllä silloinkaan täysin sinne mennyt minne näytin - joten suorien pistojen eteen on vielä paljon tehtävää. Upposi kuitenkin hyvin taakse, joten jotain positiivistakin!

Esineruudusta sitten tottisteluihin. Vau sai ensin kikkailla Veikan parina ja pääsipä hieman Veikkaa ojentamaankin kun Veikkis otti ja lähti paikallamakuusta noudoissa. Vau murahti Veikalle äkäisesti ja Veikka jätti sitä myöden kapulan rauhaan. Toistoilla Veikka sitten pysyikin nätisti makuulla .

Huin kanssa tein rennon reenin  - missä tarjoamisen kautta pitkä pätkä seuraamista. Sen yhteyteen ampuminen, ei reagointia. Pitkä pätkä seuruutusta myös takaisin, mistä henkilöryhmään (kentälle sattui ns. vierasta porukkaa, ja henkilöryhmään kinusin heti 2 miestä ja 2 naista - kiitos!). Henkilöryhmä hyvin, palkkaus siellä istumisesta. Yksi liikkeestä istuminen, ok. Liikkeestä maahanmenossa kytsi _ärsyttävästi_ eteensä - mielestäni telineitä. Tein uuden valmistelevan osuuden tarjoamisen kautta, mikä ok - ja mistä maahanmeno, mielestäni hyvin! Luoksetulossa palkka vauhdista.

Huin kanssa pitää nyt ottaa reeneissä huomioon Outi Hermiön koulutuksesta saatu oppi - telineiltä ei tule mitään, niiden suhteen koiralla ei ole odotuksia.. Ts. Huin reeni voisi lähes aina loppua siihen että seurautan sen telineille (mitä ei siis oteta) ja palkkaan esim kapulatelineellä perusasennosta, tai perusasentoon siirtymisestä tasamaanoutoon valmistautuessa. Noudot otettaisiin reeneissä aina erillisenä kokonaisuutena jolloin Huilla ei olisi mitään tarvetta kytsiä niitä telineitä..

Luoksetulon jälkeen siis telineille, missä sen asento muuttui heti maata viistäväksi. Itse noudot ja telineet kuitenkin hyvin. Tasamaassa palkka vauhdista, pystyesteellä heti luovutuksesta ja A:lla otin perusasentoon asti, pätevä Huithapeli .

Selkeästi Huista huomasin että se perusasentoon siirtyminen on kentällä sille edelleen jähmeyttä ja vireenlaskua aiheuttava tekijä. Kun otan sen lennosta tarjoamisen kautta mukaan se on tosi hyvän tuntuinen - sikäli ollaan siis aivan liian aikaisin tunkemassa itseämme kisaamaan . Hieman arveluttaa että millaisen karhunpalveluksen teen kun nyt kisaamaan menen, mutta.. No, jos sattuisi käymään niin (tai käy ihan miten tahansa) että koulari saadaan, niin aikasintaan eteenpäin pyritään vasta alkusyksystä. Pakko myöntää että itsekin olen hieman puhki reenaamiseen kun se on ihan älytöntä säätöä että edes pääsee reenaamaan - mutta toistaalta siinä on käynyt kyllä yleensä niin että vähintään viikon tauon jälkeen on menohalut palanneet ja taas sitä on alkanut suunnitella seuraavia reenejä.. . Joten jos kuitenkin jatketaan reenaamista - ja kisakalenterin tutkimista