Lauantaina tein kauppareissun yhteydessä Huille lähimetsään jäljen. Onnistuin jotenkin käsittämättömästi hieman eksymään ja jälki venahti aika pitkäksi, jonnekkin sinne alokkaan ja avoimen välimaastoon veikkaisin. Jälki kulki aika vaihtelevassa maastossa, ensin metsässä missä kasvoi heinikkoa, sitten sammalmetsässä, hakkuuaukealla, suo- vesilillingissä ja lopuksi vielä kallioiden kautta takaisin heinikkoon. Jäljellä oli viisi välikippaa + loppukippa. Janalla mittaa noin 15m. Jälki vanheni reilun tunnin ja se oli täysin merkkaamaton.

Hui lähti janalla ensin hyvin ja suoraan - mutta sitten nosti nenänsä ylös ja ryhtyi bongaamaan jälkeä ilmasta. Lähetin sitten heti uudestaan siitä kohdasta ja Hui etenikin hyvin jäljelle asti ja nappasi varmasti oikean suunnan. Huin jäljestys oli tosi tarkkaa, kulmat oli hyvät ja yhtä välikippoa lukuunottamatta se nosti muut tosi hyvin ja varmasti. Tuo yksi kippa jäi hieman hankalaan kohtaan, keskelle kahden polun risteystä  - itse polun ylitykset sujuivat mallikkaasti, mutta kippa tosiaan jäi. Ja niin, myös loppukipan yli Hui mennä painatti jälleen innoissaan, harmi. Loppuun silti tietysti megapalkat ja hyvät leikit. Olin tosi tyytyväinen!

Iltapäivä menikin pitkällisesti pihatöissä. Koirat oli vapaana pihalla ja koko porukka oltiin tositosi väsyneitä illalla. Tänään aamulla huomasin suureksi järkytyksekseni että Hui ontuu ja vielä kohtuullisen reippaasti - toista etujalkaansa. Nyt päivän aikana se on petrannut kävelyään, toivottavasti vaiva on siis vain ja ainoastaan lihasperäinen, venäytys tms. Herra saa olla jokatapauksessa levossa nyt tämän ja huomisen, seuraillaan tilannetta..