Eilen illalla olin Huin kanssa agilityn alkeiskurssilla. Koska olen nyt päättänyt opettaa kontaktit "tuonnempana", keskityttiin tällä reenikerralla hyppäämiseen, putkeen sekä keppeihin. Mua suorastaan nauratti ääneen kun ajattelin reeneissä sitä alkuperäistä syytä kurssille hakeutumiseen - sitä että voitaisiin Huin kanssa ottaa ihan rennosti ja opetella yhdessä jotain uutta... Mutta eipä se ole niin helppoa kun joku muu kuin minä on haudanvakavan tosikko. Hui on NIIIIIN tosissaan . Se on ihan koomassa, napittaa hypyn takana kaikki lihakset pinkeenä jännityksestä ja lähtee sieltä kuin raketti - luvan saatuaan tai hieman aiemmin.. Yksi hyppy onnistui ihan hyvin, mutta kun yritin ottaa kaksi hyppyä (matalilla rimoilla) peräjälkeen Hui suivaantui ihan täysin. Se hyppäsi ekan yli ja suikkasi salamana toisen hypyn rimojen (niitä oli kolme, alin alimmaisella pidikkeellä) alta ja oli silminnähden ärtynyt - yritti napsia ja äänteli kuin pieni porsas. Ja sai kyllä asianmukaista palautetta porsastelustaan. Loppujen lopuksi saatiin ihan mukavasti onnistumaan hyppy + putki yhdistelmä.

Reenien loppuun ajateltiin hieman rentoutua vielä kepeillä . Hui suivaantui jälleen ihan täysin, kävi pujottelemassa mun jalkojen ympärillä - teki ympäri/ämpäri temppuja ja napsi ja sikaili kuin mikäkin hölmö. Sillä oli asteen verran liian pieni kouluasu päällä ja kiristi ilmeisesti aikalailla koska kaikesta piti hermostua ja olla niin kauhean tosissaan. Kepeillä en liiemmin sitä käsillä ohjaile - jos niin se kyllä oli sitä mieltä että kädet on puremista varten. Annoinkin sen siis oivaltaa itse mitä haettiin, ottamalla keppejä muutaman välin verran peruutustaktiikalla - näin se Vaukin aikanaan kepit hyvin oppi.. Huisku on kyllä erihassu tyyppi, se siitä chillailusta ;)