Karseaa - näin yhdellä sanalla kuvaten :(

Ts. treffasin Hannan ja pojat tiistaiaamuna kahdeksan jälkeen, tarkoituksena jäljestellä sekä tokoilla sillä välin kun jäljet vanhenevat. Tehtiin jäljet pikku-ahvenistolle, Hanna Huille ja minä Veetille. Paikalla oli selkeästi lähiaikoina tehty jonkin sortin metsätöitä, mutta ei annettu sen haitata - Veetin jälki kulki aluksi heinämäisessä metsässä, siitä sammalpeitteisen (osittain juuri kaadetun) metsän kautta suoalueelle ja takaisin heinikkometsään. Huin jälki puolestaan oli aluksi aika ryteikköistä - kaadettuja puita ja oksia pitkin poikin kumossa, loppujälki (kai :)) olikin sitten hyvää ja helpohkoa sammalmetsää.

Sillä välin kun jäljet vanhenivat käytiin tottistelmassa jäähallin parkkiksella. Hui oli ihan kuutamolla. Sitä selkeästi ällötti kun satoi vettä ja räpytteli silmiään ja oli jotenkin _haluton_.. No, ei se omakaan into siitä sitten noussut, joten ei ollut kovin hekumallinen tottissessio, vaikkakin yritin olla pirteä ja hihkua lelujeni kanssa ;) Aloitettiin namiseuraamisella, mikä kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti silkaksi imutukseksi, sillä Hui laski niin vahvasti itseään alas. Parempi nyt vaan sitkeästi ottaa tätä imutusta. Sen jälkeen parit luoksetulot, missä ekassa mainio banaani.. Toisessa sitten lelu näkyvissä ja Hui tulikin kivan suoraan ja suht mukavalla vauhdilla. Otettiin myös muutamia toistoja luoksetulon loppuasentoja sekä istumista. Hieman vaikeuksia kun piti ihan märälle asfaltille istua - voi Huiskua, reality bites!

Tottistelujen ja Veikan nurtsijäljen jälkeen siirryttiin metsään. Hui aloitti. Jälki oli siis janaa lukuunottamatta merkkaamaton, siellä oli 3 välikippaa + loppukippa. Jana oli noin 10 metriä, ehkä vähän vajaa. Tällä kertaa Hui meni hienosti maavainulla ja nosti jäljen hyvin. Se lähtikin ensin reippaasti ja sitten yht'äkkiä kääntyi poispäin jäljeltä ja tillotti mua kysyvästi. Äitimistelin sitä itsekin hetken kunnes sanoin uudelleen "jälki", ja se lähti jäljestämään. Eka suora meni Hannan mukaan hyvin (itsehän en siis tiennyt missä jälki meni) ja olihan se aika kinkkistä mentävää kun oli puita kumossa ja oksia sikin sokin - hyvää jumppaa kuitenkin! Ekasta kulmasta Hui huiteli ensin yhden kipan yli (oli siis ennen kulmaa) ja sen jälkeen vielä itse kulman yli - ja pyrki kaiketi selkeästi Veetin jäljelle. Se pyöri siellä aikansa ja pyysin pois. Hui ei osoittanut paljonkaan omatoimisuutta vaan oli ihan pöllähtänyt, ikäänkuin ei olisi koskaan jäljestänytkään. Maassa oli tuore hirvenkasa mitä se alkoi aterioimaan tyytyväisenä, kunnes kerroin että se nyt ei sentään ole sallittua. Aikamme pyörittiin ja hyörittiin suurin piirtein siinä missä jäljen kuviteltiin olevan ja hetkellisesti Hui siitä saikin hajun - sen verran että ajoi pätkän, nosti kipan, ajoi taas pätkän ja eksyi jäljeltä. Maassa oli muitakin tuoreita hirvenkasoja ja Hui jotenkin pälyili epäluuloisesti ikäänkuin se olisi pelännyt jotain. Että otti päähän! En onneksi alkanut sen pahemmin painostaa, muutaman kerran käskytin uudelleen "jälki", mutta kunnes tilanne oli ihan toivoton eikä jäljestämisestä tietoakaan, nappasin koiran irti liinasta ja lähdetiin pois todeten että ei voi mitään - jos ei pysy jäljellä niin ei tule palkkaakaan. Aivan kökönkökönKÖKÖN KÖKKÖ suoritus! Nyt nollautui aikalailla käsitys siitä että Hui osaa jäljestää, tosin yritin miettiä syitä tuohon hapuiluun - metsuri oli selkeästi ollut alueella lähiaikoina, mistäs me tiedetään että vaikka eilen? Hirvenkasoja bongattiin Huin jäljeltä kaksi tuoretta - ne on meille aika uusi häiriötekijä - joten ehkä nyt ei kannata vaipua epätoivoon :) Viimeistään huomenna jotain korjaavaa ja helpompaa jälkeä kehiin.

Miten se onkin niin vaikea niellä kun reeni menee pyllylleen - vaikka juuri tästä oli ihan hiljan puhetta :) ????!?!?!?!?