Torstaina otettiin pihassa tokot, en nyt vaan muista oikein enää että mitä. Tunnari ainakin, se onnistui nyt aamuruuan kera. Perjantai iltaruuan yhteydessä myös tunnari, mikä jälleen ok.

Lauantai aamuna treffattiin Sarin kanssa Mutalassa. Hui teki kahdessa setissä. Aloitettiin pk seuraamiskaaviolla missä Huin piti ärsyttävästi kyttäillä kentälle viriteltyjä ruutuja yms. Tästä annoin kyllä palautetta ja hyvin se petrasi. Seuraamisessa painoi aika lailla, sitä paikkaa on nyt saatava taaksepäin. Seuraamisesta vain suullinen palkka - minkä jälkeen liikkeestä istuminen, se ok. Liikkeestä maahanmenossa maahanmeno pienen pakotteen kera missä tippui hyvin - tästä hyvä suullinen palkka. Toisto ilman pakotetta, mikä hyvin myös ja siitä lelupalkka. Tämän jälkeen otettiin muutamia maahanmenoja pienen käsiavun kera, missä Hui teki hyvät maahanmenot. Lisäksi otettiin juoksuseuraamista ja siitä palkkailua, helposti Hui kun alkaa tässä nyt ennakoida ja asento painuu hieman alas. Ekan setin loppuun vielä hyppyä - ensin suoraan menoa ja sitten muutama paluu niin että jätin Huin vinoon esteen taakse. Hyvät paluut ja ei yrittänytkään kiertää. Sitten vielä eteenmeno, se hyvin.

Toinen setti aloitettiin pitkän suoran seuraamisella mikä tosi hyvin. Ei vilkuillut eteenpäin sen enempää kuin kentän merkkejäkään. Seuraamisen jälkeen ruutua. Ensin kolme toistoa niin että kun palkkailin ruutuun menosta, niin Sari vei ruutuun uuden palkan. Nämä ok. Vika niin että lähetin tyhjään ruutuun, alkoi taas etsiä vaikka mitä..  Otin Huin takaisin ja Sari kävi näyttämässä ruutua, nyt ok meno ja pysähtyi hyvin - tästä palkkaus.

Ruudun jälkeen kiertojen yhteyteen toppaamista, ne ok. Kaukoja temppujen yhteyteen aika pitkältäkin matkalta. Hui nousi hyvin, tosin en palkannut kun tarjosi pari kertaa väärällä tekniikalla. Toistoilla ok. Loppuun vielä tunnari, mikä ei vaan kentällä onnistu. Ensin toi häiriökasasta yhden - kun lähetin uudestaan nappasi jonkun häiriökasasta suuhunsa ja se suussaan jatkoi haistelua. Nappasi omansa. Tästä ei palkkaa vaan homma uusiksi. Nyt haisteli hyvin ja toi ekalla oman. Ompas se vaan vaikeeta. Kiitos Sarille kivoista reeneistä!

Lauantaina otin vielä pihassa tottista. Tehtiin kuunteluharjoitusta - kom, tule, kierrä yms.. Tämä on Huin mielestä tosi hauskaa. Kaukoja nyt kiertojen yhteyteen, säpäkästi nousee istumaan nyt näinkin - tosin suht lyhyeltä matkalta. Toppaamista myös kiertojen yhteyteen, nekin pelittää kotipihassa kumman hyvin - voitaisiinko ne kokeet pitää meillä.. Seuraamisessa otettiin sivuaskelia ja peruuttamista, mikä sekin alkaa vihdoin pelittää . Loppuun vielä tunnari, onnistui hyvin. Tein nyt niin että oma oli hämykasan sivussa - n.30cm päässä. Hyvin haisteli nyt!

Tänään sunnuntaina suunnattiin jälkimetsään Heidin ja Aaronin kanssa. Ensin pyrittiin Karhelle. Oikein erikseen totesin Heidille että mennään sinne ampuradan viereen, ei ne hirvestäjät siellä ole - ja kuinkas kävikään - siellähän ne patsasteli passissa meidän jälkimetsässä . Ensimmäinen passiukko oli vielä sitä mieltä että voitaisiin mennä sinne perälle että ei ne hirvet sinne tule - mutta toinen sitten just näki hirven juoksentelevan koira perässään kohti perämetsää ja ihan kertomattakin oltiin sitä mieltä että ehkä me mennään ihan jonnekkin muualle.. No, löydettiin ihan mukava paikka Sorvajärventien varrelta. En vaan voi olla ihmettelemättä sitä että miten Heidi pystyy tekemään tajuttoman hyviä ja haastavia (= lue paljon kulmia ja pituutta) jälkiä täysin vieraisiin metsiin. Aaronin jälki kun pysytteli koko ajan suhteellisen lähellä tietä että en vaan eksy - ja minä sentään kuljin kompassin kanssa ja Heidi ei! Eli Heidi -> seuraavaksi pitää mennä sellaiseen metsään missä oikeasti pystyn tekemään Aaronille kunnon jäljen.

Esineet jäi tekemättä kun metsä loppui kesken, joten jälkien vanhenemisen aikana käytiin pienellä lenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Huin jälki ei vanhentunut ihan kahta tuntia vaan n.1,5h. Janalla oli pituutta ehkä n.30-40m. Keppejä oli neljä ja jäljen pituus avoimen luokkaa. Jana oli Huilta huono. Mietittiin että se taisi haistaa Heidin menojäljen sillä se yritti sitkeästi sinne - komensin takaisin, ja se eteni yli jäljen ottaen takajäljen. Päästin sitten jo liinankin irti ja se laukkasi ties minne.. Olipas kaaottista. Lopulta sain sen jäljelle ja sitten mentiinkin hippulat vinkuen. Vauhtia oli kuin höyryveturissa, motivaatio ja asenne siis kohdillaan . Kaikki neljä keppiä löytyi hienosti ja ilmaisut hyvät. Hui on vaan niin ihana . Kiitos Heidille hyvästä jäljestä!!