Maanantai-illalla reippailin Oskun, Vaun ja naapurin Hannan kanssa ns. Vahannan lenkin, mihin meni aikaa 1h40min. Piitkä lenkki siis eikä tuloksena yhtään mitään mikä olisi edesauttanut synnärille lähtöä.. Ei ole kellosta saati kalenteristakaan tietoa masuasukilla, sillä laskettu aika tuntuu lipuvan ohi ja siellä sitä vain masussa jytätään. Ja mua ei huvita koko synnytys, yllättävää!

Hui kävi tänään uusintakuvauksissa eläinlääkäriasema Veterillä. Käsin tehdyssä tutkimuksessa se aristi edelleen etujalkojen olkapäitä - kipuilua oli myös toisessa olkapäässä. Tosin tutkimus oli omaan silmääni aika ronski, että kai sitä nyt sattuukin kun tarpeeksi lujaa painetaan? No, Hui tosiaan kuvattiin - tällä kertaa molemmat olkapäät, kyynärpäät sekä niska. Mitään poikkeavaa ei edelleenkään löytynyt. Jatketaan siis levolla kohta viidettä viikkoa ja saatiin vielä 10 päivän Rimadyl kuuri päälle. Suosituksena myös fysioterapeutin käsittelyt, mihin alan pyydystää aikoja heti kun itse olen jakaantunut. Jos näillä eväin ontuminen ei häviä ja/tai pahenee vielä entisestään, saatiin suositukseksi seuraavaksi sitten kuvauttaa Hui ihan magneettikuvissa el.asema Aistissa. Mutta toivotaan että levon, levon ja levon myötä oireet pikku hiljaa katoaisivat ja päästäisiin palaamaan tavalliseen eloon ja oloon. Hui on todella haasteellinen levossa pidettävä kun se on niin riemuissaan koko ajan, masentavaa kun jatkuvasti saa pitää sitä häkissä ja vapaana talossa ollessaan käskyttää tosi kovasti - ei mitään koiranelämää :/