Keskiviikko hurahti "jonnekkin", olin edelleen kotosalla yhdessä Aten kanssa - ja pientä kotitottistelua lukuunottamatta en saanut yhtikäs mitään järkevää aikaiseksi. Huin kanssa otin kapulanpitoreeniä, jonka se on jo hoksannut hyvin. Ilmeestä voisi päätellä että ei kuulu mielitsydeemeihin tällä hetkellä, mutta reippaasti se nappaa sen suuhunsa ja tillottaa sitten silmillään sen näköisenä että riittääkö, riittääkö.. Olen kosketellut kapulaa kuin ottaakseni sen sen suusta ja vaatinut sitä pitämään kapulaa siihen asti kun sanon "Kiitos" irtikäskynä. Tästä sitten naksu ja palkka.

Torstaina kotiin jäi puolestaan korvapotilas Valtteri ja oli sitten aika villi tapaus :O Otin koirien kanssa aamusella pienet sisätottistelut jonka jälkeen laskin niitä vuoron perään pihalle juoksentelemaan. Vaun kanssa kaukoja, kapulan pitämistä sekä seuraamista. Oskulla temppuja ja Huilla edelleen kapulanpitoa, seuraamista lelulla ja perusasentoja. Myös luoksetulon loppuasentoa sekä istumista otettiin sarjana. Nämä kaikki mielestäni ihan ok. Siinä sitten kun olin kaikki koirat laittanut pihalle menin kodinhoitohuoneeseen ja löysin sieltä lattialta puoliksi syödyn tiskirätin.. Ei ollut vaikea arvata kuka sen oli syönyt, sillä Hui on erittäin aktivoitunut syömään ihan kaikkea mikä irti lähtee ja on sen saatavilla. Siitä sitten soittamaan sekä Tainalle että Erjalle eläinlääkärille että mitä tehdään. Kaikkiaan annoin Huille kolme suolapalloannosta tietyn ajan välein mutta herra ei suostunut sitten kirveelläkään oksentamaan. Jossakin vaiheessa se oli todella pahoinvoivan näköinen ja olin varma että se oksentaa - mutta ei. No, koska oli erittäin todennäköistä että se oli vetässyt tiskirätin paloissa (kuiva Vileda), todettiin että sitten seuraavaksi vaan antamaan parafiiniöljyä (kiitos Suvi Jetan blogissa olleesta annostusohjeesta :) !!). Annoin Huille kaksi kertaa 14 millin annosta ennen iltaa ja odotin koko ajan että se alkaisi vinkua pihalle.

Klo 00:41 heräsi epämääräseen "latkimis"-ääneen. Säntäsin tietysti pystyyn ja laitoin Harrinkin iloksi oikein kattovalonkin päälle huomatakseni että olihan se sitkeä sissi kuitenkin oksentanut - osan iltaruokaansa ja kolme aika isoa tiskirätin palaa. Onneksi heräsin sillä Hui oli hyvää vauhtia syömässä aarteitaan uudelleen.. Huh helpotusta :) Varsin mielenkiintoisen hoito-ohjeen Harri oli saanut apteekista kun pyysin sitä hakemaan Parafiiniöljyä. Olivat nimittäin antaneet 3 (vai 6%) % vetyperoksidia, mitä olisi pitänyt antaa koiralle 6ml / 10kg maximissaan kaksi kertaa - jotta koira olisi oksentanut. Kuulosti jotenkin niin pöyristyttävältä ohjeelta antaa koiralle vetyperoksidia, että tungin purkin kaappiin ja leimasin apteekin tädit vinksahtaneiksi kera Harrin. En ole ikinä ajatellut että vetyperoksidia voisi missään muodossa ottaa/antaa sisäisesti, mutta niin ne olivat kuulema oikein ohjekirjasta katsoneet???

Toinen kriittinen luku on tietysti Hui puolivuotissynttärit, mitkä ovat tänään :) Oma pieni kuikeloni, joka on mukavasti löytänyt paikkansa meidän laumassa. Osku ja Vau voivat olla asiasta eri mieltä, vaikkakin varmasti ne pitävät Huista - Vauta pikemminkin ehkä harmittaa kun pidän Vauta kovassa kurissa hillumisen suhteen, enkä päästä sitä tykittämään lenkeillä Huin kanssa.. No, aikansa kutakin!