Pian ja pikkumiehen kera reenattiin jälkeä. Jälkimaasto oli meille uusi ja osoittautuikin vallanmainioksi, sillä maastossa oli lyhyenkin matkan varrella mukavasti vaihtelua ja lisäksi alueella oli sekä peuran että hirvenjätöksiä - ja näimpä livenä peuraperheenkin kun tallasin Tuplan jälkeä.

Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu. Hui oli tosi hyvä tänään. Kolme esinettä nousi nopsaan ja neljäskin ojan pohjalta pienen etsiskelyn jälkeen. Tästä jäi hyvä fiilis. Jäljeltä ei sitten hyvää fiilistä jäänytkään, voi argh..

Jälki oli noin pari tuntia vanha, mitaltaan jotain alon ja avoimen luokkaa - ja siellä oli kolme keppiä. Jana oli mainio, Hui tarkasti taas takajälkeä mutta kääntyi varman oloisena oikeaan suuntaan eli vasemmalle. Jäljestys oli normaali ja kaksi ekaa keppiä nousi hyvin. Tokan kepin jälkeen mentiin ojan yli, tehtiin pieni lenkki ja tultiin taas ojalle. Pia oli etukäteen kertonut että jälki menee palan matkaa ojan reunaa koska siitä kohden ei päässyt yli. Hui pysähtyi kyllä ojalle, tarkasteli hetken aikaa mutta päätti mennä yli - ja minä tietysti perässä. Sitten se haisteli taas korvat luimussa ja näin jälkikäteen merkit oli kyllä niin päivänselvät - herra vaihtoi riistan jäljelle enkä minä tehnyt yhtikäs mitään. En voi sanoin kuvata kuinka paljon mua ottaa päähän! Arghhhhhhhhhhh! No, hyvä tovi mentiin ja Huin vauhti sen kun kiihtyi kun se varmaan ajatteli että tämähän on nastaa kun emäntäkin haluaa että jäljestetään hirveä.. Kun tultiin uudelleen ojan ylityksiin ja olin hikipäässä kirmannut Huin perässä ilmoitin Huiskulle että nyt riittää. En tiedä mitä muutakaan olisin voinut tehdä.. Ketuttaa! Miten ihmeessä tätä pitäisi reenata ja miten siihen pitäisi puuttua? Anyone??? Vinkkejä, kommentteja???

Aika masis tuli nyt sitten tästä tilalle. Tottiksen suhteen on taas hyvä fiilis, esineruutukin tuntuis pelittävän niin sitten keulii jälki ja ihan kympillä. No, ei auta muu kuin jatkaa reenejä - kun vaan tietäs miten?