Tänään osallistuin Huin kanssa aamupäivän verran Riitan ja Pekan toko/PK-tottispäivään. Oltiin Huin kanssa Pekan ryhmässä ja anti oli kyllä varsin hyvä - paljon tuli ajateltavaa ja Pekalla on kyllä todella hyvä näkemys asioihin.

Ekassa setissä otettiin Huin kanssa palkkaamattomuusreeni. PIenet virittelyt kentälle tultaessa ja ilmoittautuminen. Tästä odottamaan suoritusvuoron alkua ns. seuraamiskaavion alkuun, missä Pekka odotuttikin meitä hyvän tovin. Jo tässä vaiheessa fiilistelin että Hui ei ole ihan parhaimmassa vireessä. Se teki kuitenkin kaiken oikein, seuraaminen, liikkeestä istuminen sekä liikkeestä maahanmeno missä luoksetulosta palkka. Seuraamiseen olisin itse kaivannut enemmän virettä - vaikkakaan se ei kontaktia tiputellut ja mielestäni käännöksetkin sujuivat hyvin. Liikkeestä istuminen oli ollut nopea ja hyvä - maahanmeno olisi voinut olla käsittääkseni nopeampi. Luoksetulomatka oli aika lyhyt, siinäkään vauhti ei super osittain johtuen ehkä tästä matkan lyhyydestä..

Pekka piti Huin suoritusta hyvänä ja teknisesti korrektina - sekä muistutti että Hui ei ole eikä todennäköisesti ikinä tule olemaan sellainen koira mikä huokuisi virettä ylitsepursuavasti - häntä ylhäällä heiluen tms. - vaan Pekan mielestä Hui ilmentää virettään tiukalla keskittymisellä. Pekka on myös useaan otteeseen todennut Huin huokuvan voiman käyttöä - mitä itse en ole osannut nähdä enkä kyllä arvostaakkaan - joten ehkä olisi sikäli aika katsoa peiliin ja todeta että tämä on tämän koiran tapa työskennellä ja että se oikeasti yrittää tosissaan.

Paljon oli myös puhetta siitä että koira mikä tekee ns. temppuja - yksittäisiä palasia tottiksesta hyvin ja hyvässä vireessä - ei siihen yht'äkkiä kykenekkään kun palaset otetaan pitkähkönä kokonaisuutena. Pitäisi siis miettiä että onko järkeä tehdä niin paljon vireennostatusreeniä ja palkata paljon yksittäisistä liikkeistä kun ennemminkin olisi järkevää rakentaa Huille sellaista mielikuvaa että palkkaa joutuu välillä odottamaan enemmänkin - ei pitäisi varoa niin paljon sitä palkkaamattomuutta mitä olen ehkä tähän asti tehnyt. Pääasia on kaiketi se että Hui tietää tekevänsä oikein (mun henkinen asennoituminen ja kannustava fiilis) ja sillä on oletusarvo palkansaantiin ihan koska tahansa. Pekan mielestä Huin kanssa olisi hyvä reenata mahdollisimman kokeenomaisesti lähes joka reenissä - aina vaihdellen että mistä se palkka milloinkin tulee - joskus jo seuraamisesta - joskus vasta eteenmenosta.

Toisessa setissä otettiin yksi hyppynouto koko liikkeenä mikä ok. Tosin Pekka huomautti että Hui oli hieman hellittänyt otettaan kapulasta ennen irti käskyä - tätä pitääkin siis muistutella! Sitten näytettiin meidän eteenmenoa kosketuskepille mikä meni ihan plörinäksi. Huillahan ei ole ikinä ole ollut kosketuskeppiin sellaista paloa kuin pallolle menoon - joten se näkyy vauhdissa. Tänään myös epäonnistui sikäli että Hui lähti bongaamaan kosketuskeppiä ihan jostain muualta kuin edestäpäin. Tähän kyllä vaikuttaa sekin että en edes muista koska on tätä viimeksi reenattu.. Jokatapauksessa reeni pisti miettimään että pitäisikö tätä sittenkin tehdä pallon kanssa, jolloin en usko että ainakaan saataisiin kisoissa palautetta siitä että koira voisi edetä nopeammin.. Palaute saattaisi tulla siitä että koira häviäisi liian nopeasti horisonttiin . Noh, tätä pitää miettiä. Pelkään että pallon käyttö eteenmenopalkkana aiheuttaa taas Huin kokonaisvaltasen koomaantumisen mikä sitten heijastuu koko tottiskaavion suorittamiseen. Vaikea juttu kerrassaan.

Olin tosi tyytyväinen koulutuksen antiin ja sääkin suosi meitä ihanalla auringonpaisteella. Nyt tuli taas aimo annos ajateltavaa seuraaviin reeneihin .