Tiistaina otin pienen lenkin päälle tokottelut pihassa Huin kanssa.

Aloitettiin noudolla, ja kapulan nostoilla ja tuonneilla. Tein ensin niin että jätin Huin istumaan kapula sen edessä ja pyysin muutaman metrin päästä tuomaan. Toi hyvin, mutta hieman piti korjailla jotta tuli "perille" asti. Otin sitten muutamia toistoja myös niin että vain nakkasin kapulan parin metrin päähän ja pyysin lennosta että "tuo". Nämä meni hyvin ja Hui toi kapulan hyvään luovutusasentoon - suoraan ja kiinni. Hyvä  Pitää siis säätää näitä, mikä sitten toimii aina parhaiten. Palkkaus taas nopeasti lelulla, ideana vahvistaa liikkeen nopeutta.

Sitten otettiin seuraamista. Seuraaminen tuntui hyvältä, käännökset vasemmalle hienot - oikealle edelleen hieman erkaantumisia, otin sitten niitä namilla. Tehtiin lähinnä vauhdista lähtöjä, muutamat perusasennoista palkkaukset myös.

Reenisession loppuun otettiin istumisia. Tarkoitus vielä iltasella ottaa kuuriluontoisesti lisää.

Argh, ahdistaa nämä naapurien turret. Eilen kun tulin lenkiltä ja juuri ennen kuin käännyin pihatielle - naapuri labradoriensa kanssa tuli vastaan. Ukolla oli aivan täysi työ pitää koiransa kiinni, mä en tajua mikä niitä koiria riepoo - heti kun ne näkee ihmisen (ilman koiraakin) tai auton ne sekoo täysin. Alkaa ihan hillitön huutaminen, vinkuminen ja haukkuminen  Tuntuu että on ihan mielenvikasta porukkaa - pelottavaa!!! Noh, tuosta tilanteesta selvittiin, vaikka sydän kävi kurkussa ja suorastaan tärisin pelosta - kävelin kotiin koko ajan seläntaakse vilkuillen odottaen että koska niistä joku tulee ja hyökii päälle.. Vau oli mulla auki ja totteli kiltisti ja painui omaan pihaan kun käskytin. Osku ei sanonut mitään, ja Huita olin varautunut nappaamaan syliin tarvittaessa..

Toisessa suunnassa on sitten se boxeri. Tapasin sen emännän tässä taannoin ja ensimmäinen kommenttini sille oli että voisitteko pitää hurttanne kiinni. Emäntä alkoi sitten selittämään että ei tämä meidän jimmy mitään tee, se vaan saattaa lähteä seuraamaan kun on niin utelias. En voinut olla tiuskasematta, että kävi se kyllä tässä taannoin mun koirien päälle, että siltä pohjalta!

Pihkaperäntiellä meitä sitten taas on tullut vastaan muutaman kerran sellainen n.15v tyttö hillittömän rottweilerin kanssa. Kun näin sen ekan kerran ja vielä tarkemmin sen että koira oli valjaissa tiesin heti että miten tässä käy.. Ensimmäinen kohtaus johti siihen että huusin pää punaisena rotikalle (ja tytölle) että älä tule ja potkin jaloistani minkä ehdin. Rotikka tuli kohti vetäen tyttöstä perässään kuin kelkkaa. Tuosta törmäämisestä selvittiin säikähdyksellä, sittemmin tyttönen pomppasi metsään koiransa kanssa kun näki että me ollaan tulossa vastaan..

Yhdellä kesäasukilla on sitten puolestaan sakemanni mikä otti kerran yhteen Vaun kanssa kun isäntä käveli sen kanssa meidän pihaan ja Harri ei painepesurilta niiden tuloa kuullut. Vaupa kuuli ja kävi "tervehtimässä" .. Tämän kesäasukin ympärivuotisella naapurilla on puolestaan bortsu ja sen kunniaksi on sanottava että se on ainoa koira mitä mun ei tarvitse pelätä. Se on yleensä aina vapaana mutta ei koskaan (ainakaan vielä) ole tullut kohti - vaan väistää pois jos näkee meidät. Ja vaikka Vaukin olisi auki, se ei sen luokse lähde - kuten ei kyllä muidenkaan.

Ja vielä. Yksi mummeli ulkoiluttaa mäyräkoiraa mikä on ihanan symppis, pisteet myös sille

On vain äärimmäisen stressaavaa lenkille lähtö, kun aina saa pelätä että törmää irtokoiriin. Mulla on kyllä selvä pläni siitä mitä teen jos näin käy - päästän Oskun ja Vaun irti ja nappaan Huin syliin. Se on ainoa mikä ei taatusti osaa itseään suojella, Oskulla ja Vaulla kun on hieman enemmän elämänkokemusta + myös turkkia suojaamassa. On se kamalaa kun tälläisiäkin tarvitsee suunnitella? Kyllä maalla on mukavaa