Aamusella kävin Eemeli rintarepussa (suosittelen Manduca rintareppua lämpimästi kaikille äiti-ihmisille joilla vielä "ei-käveleviä" tai ainakin kannettavia tapauksia..) tallaamassa Huille jäljen lähimetsään. Janalla mittaa n. 15 metriä, minkä yli jälki viistosti ylöspäin. Jäljellä oli aika paljon mittaa kun jostain syystä tuppaan aina lähes eksymään kotimetsässä. Jäljellä oli viisi keppiä (kuudennen kepinkin onnistuin jotenkin käsittämättömästi hukkaamaan). Jälki jäi vanhenemaan metsään ja suuntasin kylille, tarkoituksena harjaannuttaa Huita polkupyöriin yms. - kaikkeen mitä BH kokeessa nyt sitten onkin. Käveltiin kylillä pieni lenkki ja Hui ei ollut kyllä moksiskaan yhtään mistään. Harmillisesti yhtään vierasta koiraa ei meitä vastaan tullut, niillehän Hui tuppaa pöhisemään satunnaisesti.. Lenkin päätteksi jätin Huin vielä postin eteen seinään sitoen ja kävin Eemelin kanssa postissa, hyvin hiljaa ja nätisti se herra Hui siellä näytti istuvan  Pusu.

Kyläreissun jälkeen suunnattiin sitten jäljelle. Emppu oli jo hieman hermostunut mutta nukahti onneksi rintareppuun. Hui lähti janalle hyvin, napaten tietysti takajäljen. En käsitä tuota takajälkeä.. Annoin sen jäljestää tielle missä yhdessä äimisteltiin tapahtunutta. Totesin sitten että otetaampa uusiksi ja lähetin toisesta kohdasta. Nyt nappasi jäljen hyvin. Vauhtia oli jälleen todella paljon ja siinä tiimellyksessä nousi vain 3/5 keppiä. Pitää nyt miettiä mitä pitäisi tehdä jotta tarkkuus jäljellä palautuisi. Peltojälkeä, pidempi vanhenemisaika, toppinamit kulmiin tms.tms..

Iltapäivällä ajelin Piiralle Huin kanssa. Vau ei tällä kertaa päässyt mukaan, vaikka tarvetta senkin tsekkaamiseen varmasti olisi. Peruutusaikoja oli kuitenkin vain yksi, joten sen sai nyt Hui koska olkapää episodin takia siihen lienee vielä enemmän tarvetta. Matkalla Sääksjärvelle pysähdyin nopsasti Pirkkahallin kentällä. Otettiin siinä hieman leikkimistä, perusasentoa sekä luoksetulo. Hui oli mukavassa vireessä! Leikittiin tovi ja sitten jatkettiin matkaa Piiran käsittelyyn.

Piiran käsittelyssä löytyi paljon samoja asioita kuin Karhumäenkin - ts. rintarangan ja lapojen jumitusta ja kipukohtia, mutta sen lisäksi myös hieman vino lantio ja toispuoliset lihakset - ei kuitenkaan pahasti. Hui oli aika sitkeä - kuten Leena sanoi - pistämään vastaan, rentoutui aina aika ajoin tosi hyvin, mutta kipeän paikan tullessa oli äärimmäisen hankala potilas Yllättynyt. Lopulta Leena sai kuitenkin Huin jumit avattua ja potilaskin huokasi syvään pitkän ja ilmeisen kivuliaan käsittelyn jälkeen. Saimme ohjeeksi paljon liikuntaa (ravia), sekä tasasella mutta eritoten mäkiä ylös ja alas. Venytysliikkeet ok, mutta muut staattiset harjoitukset on nyt hyvä jättää toiselle sijalle. Leena oli myös sitä mieltä että agilityn aloitusta on hyvä lykätä vähintäänkin syksyyn jotta lihaksisto ehtii kehittyä kunnolla ja rintaranka palautua pitkään kestäneestä ontumisesta.

Oskulla ja Vaulla oli oloneuvos päivä tänään. Käytin koirat iltasella pienellä lenkillä, ihanaa lintujen lirkutusta - KEVÄT!