Eilen maanantaina tehtiin Hannan ja koiruuksien kanssa pienet tottisreenit Mutalassa. Hui oli aikast pätevä. Aloitettiin ilmoittautumisella, missä hyvässä kontaktissa. Siitä siirtymä seuraamissuoran alkuun - hetki odotusta, pilli-käsky ja hyvästä kontaktista palkkaus. Sitten pitkä suora seuraamista ja täyskäännös - hyvin, palkka siitä. Otettiin yksi liikkeestä istuminenkin, piiiitkällä valmistelevalla - ei ennakointia, istuminen kait ok. 

Sitten ruutua, löysi hyvin ruudun - pysähtyi hyvin "hyvä" käskyllä. Sitten otin toiston ja ajattelin että käskyttäisin maahan ja kävisin palkkaamassa siitä. Hui oli askeleen edellä ja heittäytyi heti maahan kun olin pysäyttänyt sen ruutuun. Mistä se tiesi mitä olin ajatellut??? No sitä sitten hinkattiin muutama toisto (siis sitä, että maahan ei mennä ennenkuin annan käskyn). Ruudun jälkeen tunnari. Oli lääppimistä taas liiaksi, yhtä kapulaa kantoi jopa suussaan. Reagoi sitten kuitenkin hyvin omaan ja toi sen suht nätisti luovutukseen. Plääh, minne se katosi se rauhallinen tunnari mikä kävi meillä kylässä muutaman reenikerran verran..?

Loppuun otettiin vielä luoksetulo piiitkältä matkalta sekä kapulan luovutuksia. Ne ok. Ja niin, taidettiin me sitä ruudun paikkaakin pari kertaa hakea - ne ok.

Kivat reenit, mistä valitettavasti piti kiirehtiä vielä töihin. Ens kerralla paremmalla ajalla ja ehkä jopa sitä esineruutua. Tänään ajattelin tehdä tuohon lähimetsän sulalle paikalle minimini-jäljen, sais edes hieman janaa ja sitten 1-2 keppiä. Jee, siitä se lähtee!

Vau menee tänään tiistaina eläinlääkäriin ja se on kyllä ihan karmaisevan jännää. Hienoa on se että Vau ei ole perjantain jälkeen oksentanut ja sitä voisi luulla melkein terveeksi ellei se pupeltaisi ruokansa kanssa + kuolaisi.. Tänäänkin pienellä aamukävelyllä sen suusta roikkui vaahtoiset kuolaklimpit - se ei todellakaan ole normaalia Vaulle. Rukoilen kädet kyynärpäitä myöden ristissä että syy oireiluun olisi joku helppo ja ennenkaikkea hoidettavissa.