Tänään keskiviikkona huristeltiin Huin, Pian ja Tuplan kanssa reenaamaan Turkuun Lentsun oppiin. Reissu oli kyllä tosi hyvä ja tuntuu että pääsimme ison harppauksen Huin kanssa eteenpäin siinä mielessä että ymmärrän tuota koiraani enemmän. Tähän mennessähän en ole oikein ymmärtänyt että mistä loppujen lopuksi on kyse - onko kyse epävarmuudesta, onko kyse koomaantumisesta - ja ennenkaikkea sitä asiaa että miten tähän Huin toimintaan tulisi puuttua. Lentsu näki ongelmamme kolmen eri harjoituksen kautta, mikä tietysti oli kovin helpottavaa - koska ilman että ongelma "diagnosoidaan" sitä on kovin hankala lähteä korjaamaan.

Lentsu oli miettinyt etukäteen kolme erilaista settiä, mitkä suoritettiin reenien alussa seuraavasti. Ensin tultiin Tuplan ja Pian kanssa parina ns. ilmoittautumiseen ja Hui jatkoi siitä paikallaoloon Tuplan reenatessa. Paikallaolon jälkeen tein PK tottisliikkeet luoksetuloon asti, mistä palkkasin. Toisessa setissä näytin seuraamista ja sen yhteydessä suu-sanallista huomauttamista kun Huin kontakti tippui. Kolmannessa setissä näytin temppuja, leikkiä, puun kiertoja yms.

Lentsu totesi että Hui näytti kovin paineistuneelta heti paikallaoloon siirryttäessä ja se tippuikin tahmeasti maihin. Kaikki suoritetut liikkeet Hui teki suhteellisen hyvin, ei kuitenkaan rennosti ja hyvävireisesti - saati nopeasti - mutta ei niin huonosti mitä se on tehnyt viime aikoina. Huomauttamisesta ei Lentsun mielestä ollut mitään apua ja itsekin olin sen suhteen huono - se ei tuntunut toimivan omastakaan mielestäni. Leikki/temppusessiosta Lentsu totesi että ihan kuin kentällä olisi ollut eri koira - Hui toimi voimakkaasti, energisesti ja vapautuneesti. Sen häntä oli ylhäällä ja se tarjosi asioita. Ero ekan ja kolmannen session välillä oli siis todella iso .

Keskusteltiin todella paljon koulutussession aikana ja yritän nyt jotenkin ruotia sitä mikä Huin todellinen ongelma ilmeisesti on. Jostain syystä Hui paineistuu, ja todennäköisin syy on se että se on epävarma siitä että tekeekö se oikein ja olenko minä siihen tyytyväinen. Se ei uskalla ja tai halua yrittää vaan odottaa että minä kerron ja ohjaan sen tekemisiä - ts. aktiivisuuden sijaan se valitsee passiivisuuden koska jostain syystä kokee sen turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Me ei varsinaisesti lähdetty ruotimaan sitä että mikä tähän tilanteeseen on sinällään meidät ajanut, ja kaikki tutut ja tärkeät ihmiset toki tietävätkin että Hui on koulutettu pelkästään positiivisesti vahvistamalla - sille ei ikinä ole annettu pakotteita tai käytetty mitään kovia otteita - mutta jostain syystä hyvin kilttinä ja tosikkona koirana se kokee että passiivisuus on sille parempi vaihtoehto kuin se että se yrittäisi, tarjoaisi saati possuilisi asioita minulle aktiivisesti. Se että tämä ongelma on syntynyt on varmasti myös monen asian summa. Viime kaudella tahittiin eteenmeno-ongelman kanssa, tuli epäonnistuminen kisatilanteessa ja ilmeisesti olen onnistunut viestittämään Huille että en ole siihen tyytyväinen mikä on entisestään latistanut sen itsetuntoa. Kaikessa reenissä mitä nyt Huin kanssa teenkin pitäisi huomioida se että en saa antaa mitään apuja, korjata esim vinoa perusasentoa kääntämällä kroppaani tms. - sillä Hui kokee ne pakotteena ja lannistuu todennäköisesti enemmän kun ei taaskaan onnistunut. Koiralle tarjotaan siis uusi mahdollisuus hieman siirtymällä - ottamalla askel eteenpäin tms. - riippuen liikkeestä.

Koko tämä ongelma tuntui kulminoituvan ihan jo perusasennosta lähtien. Tehtiin sellaista reeniä missä yritettiin saada Hui aktiivisesti tarjoamaan perusasentoa. Alkuun se ei tuntunut ollenkaan lähtevän mukaan, vaan odotti että kerron sille mitä nyt tehdään. Lentsu piti hyvänä ideana sitä että vaihtaisin koko perusasento käskyn, sillä vanhaan "viereen" käskyyn saattaa liittyä niin paljon negatiivista mielikuvaa että se olisi hyvä heittää kokonaan romukoppaan + että olen käyttänyt  samaa käskyä perusasentoon ja eteenmenon valmistelevaan osuuteen, mikä on mitä todennäköisemmin luonut Huille perusasentoon vääränlaisia odotuksia. Perusasennon tarjoamisen lisäksi tehtiin seuraamista tarjoamisen kautta - mikä onnistui huomattavasti paremmin. Mm. näitä kahta asiaa tulisi vahvistaa Huille tarjoamisen kautta ja huomioida että kriteerit tulee laskea todella alas - Huita pitää palkata ja toimintaa vahvistaa nyt ns. sinnepäinkin suorituksesta. Se että se tulee perusasentoon pitää olla sille tosi kiva ja hauska juttu! Seuraamista tarjoamisen kautta pitää tehdä vauhtilähtöinä ja myös palkata vauhdista - jolloin siihen ei vielä liitetä tätä työn alla olevaa perusasentoa. Tarjoamista, aktiivista toimintaa ja yrittämistä pitää Huin kanssa vahvistaa myös temppujen ja muun ns. vapaamman toiminnan kautta missä se kokee paljon onnistumisia ja pystyn olemaan todella aidosti iloinen ja onnellinen sen suorituksesta. Toki reenitkin pitää olla iloisia, positiivisia kokemuksia, mitä ne nyt toki pääsääntöisesti ovat muutenkin olleet - kun poisluetaan ehkä 1-2kk:n aikainen oravanpyörä missä ongelmat vaan ovat kasautuneet ja reeneissä ilmapiiri ei ole ollut sitä mitä sen pitäisi.

Näiden tarjoamisharjoitusten lisäksi tehtiin eteenmenoreeniä. Näytin ensin meidän eteenmenon rätille, mille Hui ei irronnut yhtä voimakkaasti miten se tekee sen ihanalle pallolle. Eteenmenon valmistelevaa osuutta Lentsukaan ei pitänyt ongelmana, Huilla on kuitenkin siinä kontakti - se että sen asento on matala annettakoon anteeksi . Pienten mietintöjen jälkeen autosta kaivettiin ehkä Huin mielestä paras osuus koko päivässä - nimittäin eteenmenopallo. Tässä reenissä pallo vietiin kentän päähän niin että Hui näki, jonka jälkeen kierrätin sitä puun ympäri pyrkien rentouttamaan sen. Kierroista palkattiin suullisesti ja toiselta kierrolta otin sen vauhdista seuraamiseen samalla vuolaasti kehuen hyvästä kontaktista. Näin siirryttiin ns. eteenmenon alkuun, missä liikevirittelyt ja itse liikkeen suoritus - irtoaminen pallolle hyvä ja Hui leikki pallon kanssa enemmän kuin haltioituneena. Lentsu ei myöskään pitänyt Huita "pahana" koomailijana kun se pystyy kuitenkin tuomaan palloa minulle ja liikkumaan .  Lentsun mielestä Huin tapauksessa eteenmenoa voi hyvin pitää Huille palkkana koska se on sen mielestä niin SUPER. Huin pitää vain pystyä luopumaan siitä saadakseen sen - niin tuttua! ..ja olinko se minä kuka mietti hiljattain että en käytä palloja reeneissä.. HEH! Eteenmenoreenissä voi kuitenkin pääsääntöisesti reenata niin että Hui ei näe pallon vientiä, koska itse liike on sille jo tuttu - tärkein asia siinä on se että se pääsee suorittamaan liikkeen sitten kun se on rentona ja pystyy tarjoamaan asioita minulle - siitä palkaksi se pääsee eteenmenoon. Eteenmenoreeniä tulisi ottaa myös niin että kentän päässä ei ole palloa, ns. liikkeenomaisesti - ja palkata Hui vasta maahanmenosta.

Tehtiin myös sellaista harjoitetta missä testattiin sitä miten Hui reagoi kun se vapautetaan ja minä odotan passiivisena kauempana kentällä. Hui ei ensin reagoinut oikein mitenkään, se empi liikkeellelähtöäkin - että saako ja voiko jne.. Sitten se alkoi tarjota keppiä heitettäväksi. Pääsääntöisesti sen toiminta kuitenkin osoitti että se oletti minun olevan se aktiivinen - mikä tuli oikeastaan esiin kaikissa asioissa päivän mittaan. Tätä ylläkuvattua reeniä pitäisi myös tehdä - ja huomioida myös ns. kotipihareenien jälkeen missä nykypäivänä Hui kyllä keskittyy hyvin, mutta kun kerron sille että kiitos nyt loppuu, niin se viuhahtaa pääsääntöisesti poikien pariin, koska kokee siellä olevan mielenkiintoisempia työtehtäviä kuin se että se jäisi minun luokseni tarjoten jotain aktiviteettia. Tässä voin käyttää apuna esim. Vauta niin, että alankin touhuta sen kanssa ja touhuan vaikka Hui kuinka yrittäisi tunkea mukaan. Sitten kun se on tovin odottanut ja on innokkaasti tulossa tekemään asioita kanssani, annan sen tehdä muutaman perusasennon jonka jälkeen sille todennäköisesti jää fiilis että höh - eikö voitaisi tehdä enempää.. Tätä samaa fiilistä pitäisi rakentaa sille muutenkin, esim. temppujen kautta - pitäisi aina lopettaa silloin kun on ilo ylimmillään jotta sille jäisi nälkä seuraavaa kertaa silmällä pitäen.

Näiden harjoitusten lisäksi tulisi miettiä vapautus/palkkasana (uusi), minkä voisin ottaa käyttöön niin reeneissä ja sitä myöden kisatilanteissakin aikanaan.

Summattuna siis seuraavia harjoitteita:

- perusasentoa tarjoamisen kautta,

- seuraamista tarjoamisen kautta (ilman perusasentoja),

- temppuja + muuta vapaamuotoista hillumista, missä paljon onnistumisia ja palkkaamista - tässä reenissä ei voi oikeastaan edes epäonnistua!!,

- eteenmenoreeniä, pallosta luopumista ja sille palkaksi pääsyä,

- oma passivoituminen ja kun Hui aktivoituu, siitä palkkaamista,

- kotipihajutut,

- yksittäisiä liikkeitä + telineitä omina irrallisina harjoituksinaan.

- uusi palkkasana

Olikohan muuta? Pia?

Päivän mittaan tietysti kävi monesti mielessä että hitto vieköön, miten olen Huin onnistunut tuohon tilaan saattamaan, mutta Lentsu onneksi lohdutti että se on todella helppoa nuorella koiralla millä aloitetaan kisaaminen. Eikä se itsesyyttely tätä asiaa paranna, nyt vaan pitää olla ahkera ja yrittää selättää tämä ongelma. Lentsu oli sitä mieltä että Hui on hyvä koira ja siinä on potentiaalia todella näyttävään tottikseen kunhan nyt vaan saadaan tämä käsijarruttelu ja passiivisuus pois. Olenhan toki saanut tätä kommenttia muutenkin, mutta ainahan se saa vahvistusta kun joku täysin uusi ihminen kommentoi että hyvä siitä tulee! Lupasinkin Pialle että jos joskus tuosta koirasta KVA:n saan, niin sitten pidän isot bileet!