Iltasella treffasin Nokialla Pian, Tainan, Hannan sekä Kirsin. Mukana myös känkkäränkkä Valtsu ja Eemeli. Vanhempia poikia ei ihan hirveän paljon äidin koiraharrastus kiinnosta ja siitä sitten jaksetaan pullikoida. Varsinkin näin jos joutuvat matkaan yksi ilman leikkiseuraa..

Hui teki tottikset kahdessa setissä. Aloitettiin pitkältä matkalta kapulan palautuksella. Alkumatka hyvää vauhtia, loppuun tuttu hidastaminen. Mietin että pitäisikö näitä kapulan tuomisiakin vahvistaa kiertoleikin avulla ja palkata siitä nopeasti kun tuo luovutusasentoon? Noutojen jälkeen yksi pentuluoksetulo, missä palkkaus jalkojen välistä. Vaunujen kierrolla otin vielä muutamat toistot luoksetulon loppuasentoon tuloja. Niissähän Hui tulee ihan suht lujaa ja jopa törmää - mutta kun on kyseessän koko liike niin sitten tullaan tarkasti kieli keskellä suuta.

Toisessa setissä otettiin kaikki jäävät. Itsestä tuntui että ne meni päin honkia, mutta Hanna-naksuttelijan mielestä ei Silmänisku. Hyvä siis jos edes jotain valoa tunnelin päässä. Seisominen on edelleen parhaimmalla mallilla, istuminenkin on edistynyt - eniten haasteita aiheuttaa maahanmeno. No, pitää ottaa nyt paljon kuurina ihan omassa pihassa.

Jäävien jälkeen Hui oli vielä paikalla olossa. Pallo taas mulla jalkojen takana, ja Taina toimi silminä. Veikka tottisteli kentällä sillä välin. Hui oli ihan suht tarkkaavainen mun (ja pallon) suuntaan, muutamat kerrat piti vilkuilla. Tänään palkkaus pallolla kainalosta Huin vieressä seisoen.

Oli kivat reenit, kiitos kaikille seurasta ja avusta - taas kerran!

Lähdin vielä reenien jälkeen naapurin Hannan kanssa pitkälle lenkille. Viivyttiin matkassa yli puolitoista tuntia ja nyt olo on ihan tööt. Hui ja Vau juoksivat minkä jaloistaan pääsivät, ihanaa oli kuunnella taas metsässä lintujen lirkutusta.