Vau oli aamupäivällä reenaamassa Caritan kanssa agilityä, tytöillä oli ollut tosi kivaa .

Viiden maissa aloiteltiin metsäreenejä Pinsiössä Pian ja Hannan kanssa. Pia teki Huille n.700 metriä (?) pitkän jäljen, kuudella kepillä, parilla piikillä - tavallisia kulmia taisi olla useampiakin. Ikää jäljellä oli reilu puolitoista tuntia. Janalla syvyyttä ehkä 30m.

Hui lähti janalle ensin ihan hyvin, mutta sitten kaartoi liiaksi oikelle. Jouduin lähettämään sen yhteensä kolme kertaa ennen kuin sain sen etenemään suoraan jäljelle asti. Janajutuissa on se hankaluus kun ei tiedä kuinka paljon siinä risteilee esim sienestäjien jälkiä - eihän se koira sikäli voi tietää että mikä niistä kaikista hajuista on juuri se mitä äippä haluaa? Jäljen nappasi lopulta hyvin ja oikeaan suuntaan. Jälki oli mielestäni ihan haasteellinen, kaksi kertaa laskeuduttiin jyrkkään laaksoon ja taas kivuttiin jyrkähköä seinämää ylös. Seassa pätkittäin tasamaastoakin, missä haastetta sitten kulmien kautta. Hui oli varsin pätevä, terävät teki hienosti. Kaksi ekaa ja kolme vikaa keppiä se nosti hienosti - tällä kertaa se ajoi täysin kyselemättä kolmosen yli - minkä itse poimin matkaani, eli täysin jäljen päällä oltiin. Mystistä . Uskoisin että osaltaan syy on vain se että jälki vie, ja se on niin keskittynyt jäljestämiseen että se ei pysty tai halua pysähtyä kepille. Kokonaisuus kuitenkin tässä ratkaisee, joten ei auta kuin reenata ja paljon.

Oli kuitenkin hyvä saada näin onnistunut jälki eilisen kituutusjäljen jäljiltä. Tänään Huin jäljestys oli normin vauhdikasta ja itsevarmaa. Ehkä se kaatosade todellakin huuhtoi eilistä jälkeä ja teki jäljestämisestä niin vaativaa. Mene ja tiedä? Kiitos Hannalle ja Pialle seurasta ja avusta, Emppukin kiittää .

Huomenna jatketaan tottisreeneillä, esineetkin pitäisi reenata jossain välissä.