Taas on yksi kesän kohokohdista ohi, Tending leiri on vietetty Punkalaitumen Hiidenhelmessä. Leirillä olin tällä kertaa to illasta la iltaan ja paljonhan siihenkin mahtui kaikenlaista. Kiva oli reenailla, nähdä tuttuja, saada hyviä vinkkejä ja tukea - aivan parasta porukkaa - ei voi muuta todeta .

Perjantai ap

Perjantai aamu vietettiin jälkimetsässä, missä kouluttajana Kari Kesti. Hanna H. tallasi Huille todella haastavan jäljen. Maasto oli tosi vaihteleva (niin kuten VOI:n jäljellä toki kuuluu) ja jäljellä oli useita kulmia ja teräviä kulmia + isoja ojien ylityksiä + sellaisia ryteiköitä että omat kädet on vieläkin aivan verinaarmuilla. Janalla oli mittaa ehkä noin 30metrin verran, ja jälki oli vanhentunut aika tarkalleen kaksi tuntia. Janalla Hui reagoi jälkeen mutta jostain syystä ei nostanut sitä. Kari epäili että koska jälki meni sellaista kärrypolun pohjaa pitkin Hui olisi epäröinyt sen nostoa tms.. Noh, en tiedä - ei ole tälläistä ennen sattunut, joten enpä jaksa siitä huolestua. Hui jäljesti aivan huippuhienosti. Kari kehui että Hui on todella "järkyttävän hyvä" (Karin omat sanat ) jälkikoira millä on huippumotivaatio. Kari totesi myös että koiraa ei ilmeisesti häiritsisi vaikka jäljellä seisoisi kompanja ihmisiä, Hui todennäköisesti porskuttaisi sieltä läpi mistään muusta kuin jäljestä piittaamaatta. Tietysti olen otettu kehuista!! Kepit nousivat hyvin, ainoastaan viimeisellä kepillä Huille sattui sellainen hama että lähti ohittamaan puuta toiselta puolelta kuin missä loppukeppi oli. Pyysin sitä sitten takaisin koska jo Karikin oli sitä mieltä että niin paljon työtä tehnyt koira pitää palkita ruhtinaallisesti. Kari ei nähnyt mitään parannettavaa Huin tapaan työskennellä, totesi että Hui menee aika lujaa mutta koska kepit nousee ja kulmista ei mene liiasti yli, vauhti ei ole ongelma. Leijailimpas aika korkealla pilvissä tuon jälkireenin jälkeen, hih .

Kari oli itse sitä mieltä että koiran motivaatio jäljestää tapetaan pitkillä ja vaikeilla jäljillä. Itse olen asiasta eri mieltä enkä ikinä tee esim mitään palauttavia jälkiä. En reenaa jälkeä liiaksi, vaan se on sellaista n. kerran viikossa tapahtuvaa herkkua. Pekankin kanssa asiasta keskustelin ja Pekka(-kin) oli asiasta samoilla linjoilla kuin minä itse. Paras mittari Huin motivaation tasoon on Hui itse ja sen tapa jäljestää. Niin kauan kun näyttää tältä voidaan pitäytyä tässä samantapaisessa reenimäärässä ja tahdissa.

Perjantai ip

Perjantai iltapäivällä osallistuttiin Jonten tokoon. Odotukset oli korkealla ja vastinetta kyllä saatiin. Olin tositosi tyytyväinen Jonten tapaan kouluttaa - kaikenlisäksi Jontella on aivan ilmiömäinen kyky lukea sekä koiria että niiden ohjaajia .

Ensimmäiseksi reenattiin seuraamista. Ongelmaa eli vireettömyyttä ja vilkuilua yritin saada aikaiseksi niin että Hui mammi ns. paikallaolossa edellisen koiran reenin ajan ja otin sen sieltä kokeenomaisesti tekemään. Tehtiin hieman lyhennetty PK seuraamiskaavio henkilöryhmineen. Hui teki suhteellisen hienon seuraamisen, ts. se painoi ja piti hyvin kontaktin - muistaakseni täyskäännöskin oli skarppi. Muutama pälyily siellä kuitenkin ilmeni + sitten se Huin nojaaminen + / pään heijaaminen mun polvea vasten. Jonten mukaan Hui yrittää kaikella ylimääräisellä säätämisellään kontrolloida tilannetta ja olla ns. tilanteen herrana. Se ei tee 100%:sti töitä minulle vaan yrittää vähän koko ajan lipsua sieltä täältä ja kokeilee jatkuvasti mikä olisi sallittua. Kaikkeen ylimääräiseen säätämiseen pitää tiukasti puuttua ja vaatia Hui seuraamaan oikealla asenteella. Puuttumisen pitää olla tiukkaa ja selkeää, ja oikeasta toiminnasta palkataan selkeästi. Palkkaamisessa pitää muistaa että leluautomaattina toimiminen ei ole sallittua, vaan pitäisi siirtää palkkaa ensin sosiaaliselle puolelle ja vasta sitten palkata leluun. Liikkeestä istuminen. Takaperin peruutus, palkkaus nopeista.

Toisena lyhyenä settinä näytin liikkeestä istumisen. Tässä Hui tarjosi maahanmenoa, joten perusvahvistus reeniä oikean jäävän aikaansaamiseksi. Käskyt tulisi antaa voimakkaammalla äänellä, tuli taas huutia siitä kun mun käskytykseni eivät kuulu juuri minnekkään.

Lauantai ap

Lauantaina aamupäivä vietettiin taas metsässä. Timo R. tallasi Huille ALO mittaisen jäljen VOI:n vaativuudella - tosin vain pari terävää kulmaa. Hui teki janalla jonkun sivupoikkeaman, lähetin uudestaan jolloin se nosti takajäljen.. Muuten jäljestys oli taas hyvää - molemmat kepit nousivat hyvin. 

Lauantai ip, Jonten toko

Lauantaina iltapäivällä jatkettiin tokotteluja Jonten ryhmässä. Ensimmäisenä otettiin juoksusta maahanmenoa. Hui teki jäävän liikkeen oikein, mutta liian hitaasti. Jonte kyseli että miten jäävää reenaan, ja koska palkka tulee minulta Huille maahan (revityslelu), jonka jälkeen se saa nousta ylös leikkimään - on Huin ajatus liikkeestä ylöspäin eikä sillä ole tarvetta eikä oikeaa asennetta mennä nopeasti maahan. Huille sitten tehtiin sellainen reeni, mikä oli varmasti kamalampi minulle kuin Huille. Ts. mun piti jättää Hui istumaan ja Jonte piti Huita kaulapannasta kiinni. Jonten käskystä käskytin Huita tosi tiukalla äänellä maahan - sillä seurauksella että Hui yritti mennä maahan mutta ei tietysti päässyt kun pää pysytteli ylhäällä. Jonte irrotti Huin pannasta vasta kun sen molemmat etujalat oli kunnolla irti maasta - jolloin Hui tietysti lysähti maahan tosi nopeasti. Tämän jälkeen testattiin miten Hui meni käskystä maahan, ja hienostihan se tippui - mistä tietysti superpalkka. Toinen samainen harjoitus tehtiin vielä niin että mun piti itse pitää Huita pannasta kiinni ja samalla käskyttää sitä - samaisesti Hui tippui hienosti maahan, mistä hyvä palkka. Uhg, kun hurjaa. Tämän reenin tarkoituksena oli kertoa Huille mitä ja millä asenteella siltä odotetaan tapahtuvan sen kuullessa "maahan" käsky. Reeniä ei nyt tokikaan ole tarkoitus tehdä jatkuvasti, tosin Jonte kertoi tämän reenin olevan yksi hauskimmista oman koiransa mielestä? Hmm!

Toisena juttuna otettiin 2kg kapulan nouto, mikä oli Jonten mielestä ok. Tässä palautetta sain minä, olemuksestani kuulema näkyi että en ole tyytyväinen vaikka Hui teki kaikkensa että tehtävä menisi oikein. En ole oikein ollutkaan tyytyväinen Huin kapulan palautusvauhtiin, mutta ehkä sitä en tämän paremmaksi tule koskaan saamaankaan ja siten tähän on oltava tyytyväinen. Jonte muistutti kuinka herkkä (vaikkakin kova) koira Hui on ja kuinka helposti se lukee mitä mun mielessäni liikkuu. Oma asenne siis kuntoon!

Lopuksi vielä eteenmenoreeniä. Kerroin miten liikettä on Huin kanssa tehty ja mikä on ongelma - ts. kentän päähän kytsiminen koko setin suorituksen ajan. Jonte taas kyseli että miten olen reenannut ja miksi. Reenitavastani totesi että tällä hetkellä Huille eteen käsky tarkoittanee "juokse lujaa pallolle". Eteen käskyn tulisi tarkoittaa koiralle "juokse lujaa eteenpäin niin kauan kunnes toisin sanotaan - ja mene mahdollisesti maahan käskystä". Täytyy sanoa että hyvin avartava asia tämä, suhteellisen simppeli mutta eipä ole tullut sitä näin käännettyä. Ts. Huihan osaa jo mennä eteen pallolle. Nyt meidän pitää reenata sitä että se lähtee eteen käskyllä kohti palloa mutta tippuu maahan käskystä ennen palloa - jonka jälkeen se voidaan palkata vapauttaen sille pallolle tai palkka voi tulla vaihtoehtoisesti minulta. Tämän jälkeen pallo asetetaan kentälle synnyttämään konfliktia - ts. koira lähetetään eteen käskyllä pallon olleessa esim 5 metrin päässä linjasta sivussa. Koira pyrkii tod.näk. pallolle mistä sitä kielletään - ja lähetetään uudelleen eteen. Koiran ajatusmaailma eteenmenosta pitää saada muutettua niin kuin jo ennen kirjoitin - eteenmeno ei ole liike suoraan pallolle vaan liike suoraan ohjaajan näyttämään suuntaan - oli kentällä sitten vaikka viisi palloa. Kun koira lähtee eteen se palkataan joko takaa lelulla heittäen tai vaihtoehtoisesti kentän päässä voi olla toinen pallo. Tämä on ehkä ihan älysekavasti kirjoitettu, mutta omissa ajatuksissa nyt selvänä. Jonte kertoi että hän reenaa paljon niin että yrittää aiheuttaa koiralle konfliktia - jolloin pääsee koiralle kertomaan että ei näin - vaan noin! Vireenlaskua ja epäonnistumisia ei saisi pelätä - vire saattaa laskea hetkeksi mutta asian selkeytyessä koiralle sen vire taatusti nousee - näin ainakin luvattiin  

Olen tosi tyytyväinen leirin koulutusantiin jälleen kerran, nyt on reenimotivaatio taas todella korkealla - joten ei muuta kuin jatketaan reenejä!