Lähdin aikaisin aamulla Huin ja Vaun kanssa Karhelle. Tein ensin Huille pitkähkön jäljen vanhenemaan metsään. Jäljellä jana n.20m, ja 6 keppiä. Mukana oli myös santatien ylitys, lukuisia polunylityksiä sekä ojan ylitys pariin kertaan.

Jäljen vanhetessa tallasin Vaun kanssa esineruudun, vajaa levyisen mutta täysimittaisen ellei jopa hieman syvemmän. Vaun istuessa etulinjalla vein sinne kolme esinettä, jotka Vau tuttuun tyyliinsä nosti - ekan hyvin ja loput kaksi hieman tahmeammin. Huin kanssa otettiin esinevirittelyt esineen nostolla, mikä ok. Ajattelin että käyttäisin tätä jatkossakin ja myös ihan kisatilanteessa virittelynä siitä että esineille ollaan menossa. Eka esine vietiin yhdessä mielikuvana. Hui nosti esineen hienosti ja toi sen hyvin luovutusasentoon, palloa palkaksi Silmänisku. Toisen esineen vein niin että jätin Huin istumaan etulinjalle ja kävin sen katsellessa viemässä esineen. Tätä esinettä se joutui etsimään pidempään, mutta hienosti työskenteli ja lopulta nosti esineen ja palautti sen pikavauhtia. Hienoa!

Sitten jäljelle.. Jäljellä ikää alokasluokan verran. Jana oli huippu, lähti ensin haistelemaan takajäljelle, mutta korjasi itse muutaman askeleen käveltyään ja lähti porhaltamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Todellakin porhaltamaan..! Huilla on ilmeisesti nyt jostain tullut sellainen käsitys että jälki pitää ajaa huippuajassa ja vähän sinnepäin! Jäljen ajo oli alkuun tosi levotonta ja se risteili reilusti jäljen päällä - ei hyvä. Eka keppi jäi tässä häröilyssä. Toisen ja kolmannen kepin se nosti ok, jonka jälkeen jäljestäminenkin hieman rauhottui ja se keskittyi paremmin. Neljäs ja viides keppi kuitenkin jäivät matkan varrelle. Tien, polkujen ja ojien ylitykset hienosti. Viimeisen kepin se hienosti taas ilmaisi, mistä loppupalkat ja leikit.

Huisku joutuu nyt kyllä tiukalle peltojälkikuurille. Haluan takaisin sen tarkan virkamiehen myös jälkitouhuihin Silmänisku. Hienoa on kuitenkin nähdä että sillä on älytön motivaatio - joten eiköhän siitä kelpo jäljestäjä saada vielä aikaiseksi.